sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

45 dagar kvar

Just nyt musta ei tunnu yhtään että olisin lähdössä. Mä en tiedä missä mä asun seuraavan vuoden. Kenen kanssa. Mitä koulua mä käyn, mitä mä harrastan. Mikään ei etene, koska en tiedä. Tuntuu niin turhalta hoitaa asioita sellaista tulevaisuutta varten, josta ei vielä ole olemassa murustakaan.

Mä elän täällä kesää. Elän ikuista kesää, jolle ei näy loppua. Tulevaisuus on absurdi ajatus. Muut lukee ylppäreihin, kaipaa kouluun, suunnittelee proggiksia ja unelmoi abiverkkareista. Kaikki toi tuntuu kaukaiselta, olemattomalta, on tuntunut jo pitkään. Mä en kuulu enää siihen maailmaan. Enkä mä vielä tiedä mihin maailmaan mä oikein kuulun. Vaikka oon kuvitellu kaiken valmiiks, se on turhaa. Koska en tiedä, jään välitilaan, jossa mitään tulevaa ei ole.

Mä olen nähnyt unta, jossa mun hostperhe asui Skånessa ja äiti puhui suomea. En ymmärtänyt murteen takia mitään tai osannut puhua ruotsia, joten puhuin pelkästään suomea äidin kanssa.

Se oli painajainen.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

47 dagar kvar: min resväska

Hej igen!

Mun Belizialta tilaamani Samsoniten S'Cure Spinner -matkalaukku saapui vähän aikaa sitten!

IMG_1406

Meillä ei ollut kotona yhtään ylimääräistä matkalaukkua, joten mulle piti ostaa uusi, oma matkalaukku vaihtovuotta varten. YFU:n kautta olisi saanut tilattua halvalla laadukkaan matkalaukun, mutta se olisi ollut liian suuri Finnairin (jep, sain selville lentoyhtiöni!) määrittämiin mittoihin. Metsästin sopivia laukkuja sitten netistä ja löysin täydellisen - vieläpä alennuksessa!

IMG_1412

Tää Samsoniten kova matkalaukku on juuri oikean kokoinen (suurin mahdollinen), kevyt (4,6 kg), tilava (102 l = mun 10-vuotias pikkuveli mahtuis mukaan :-D), turvallinen (TSA-lukko) sekä laadukas ja kestävä. Kaiken lisäksi se on myös tosi nätti ja ihanan värinen! :-) Siinä on neljä pyörää, joten sitä on helppo kuljettaa paikasta toiseen myös pystyasennossa.

IMG_1414

Tää laukku menee siis lentokoneen ruumaan. Käsimatkatavaraksi otan pienemmän matkalaukun ja varmaan Kånkenin selkään. :-)

Matkalaukun hankkiminen todella toi konkretiaa tähän koko juttuun. Ajatella, että mun pitää saada pakattua kaikki mun vaatteet, kengät ja tavarat tohon laukkuun... Tuskin onnistuu. Onneksi Ruotsiin saa myös helposti ja halvalla lähetettyä isompiakin postipaketteja. Esim. talvitakkia en ehkä pakkaa mukaan, vaan pyydän vanhempia lähettämään postissa kun tarve iskee. :-D

Joka tapauksessa, pitää myydä sikana kamaa kirppiksellä ennen lähtöä, ettei kaikki turha jää vuodeksi kodin nurkkiin lojumaan. Oon jo karsinut aika paljon vaatteita, mutta vielä pitäs raaskia luopua jostain. Myymään meen varmaan heinäkuun aikana johonkin Helsingin lukuisista kirppiksistä! Ilmoittelen sitten tänne, tervetuloa ostamaan halvalla :-)

tiistai 24. kesäkuuta 2014

50 dagar kvar

Hejjj!

Nyt alan viimein itsekin tajuta sen fiiliksen, mikä varmaan jokaiselle vaihtarille tulee ennemmin tai myöhemmin ennen lähtöä. Haluaisi jo niin kovasti lähteä, että jäljellä olevat päivät tuntuvat tuskaisen pitkiltä. Ja toisaalta, tuntuu ettei jäljellä oleva aika riitä enää millään.

Tän kuvan päivistä on nyt kulunut puolet. Aika rientää. Matelee.


Oon jo hoitanut monia asioita, mutta vielä ois vaikka kuinka paljon tehtävää. Suuri osa niistä on kuitenkin riippuvaisia sijoitus- ja perhetiedoista, eli en voi tehdä niiden eteen vielä mitään. En esim. halua ostaa vielä lahjaa isäntäperheelleni, kun en vielä tiedä, millaisia tyyppejä siihen kuuluu. Ja saattaa mennä pitkälle heinäkuuhun ennen kuin saan tietää.

Mua pelottaa se hetki, kun huomaan yhtäkkiä, että kesä on hävinnyt jonnekin ja lähtöön on enää muutama päivä. Olenko mä siinä vaiheessa valmis?

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

56 dagar kvar till Sverige

Hejsan!

Haluan avata vielä vähän mun kohdemaavalintaa, ja uskon että monia kiinnostaakin kuulla vähän lisää siitä, miksi valitsin juuri Ruotsin. Maa, joka on niin lähellä, niin tuttu ja turvallinen.


Mä opiskelen vain kahta kieltä tosissani: englantia ja ruotsia. Mun periaate on, että haluan osata opiskelemani kielet sujuvasti ja kunnolla, jotta saisin niistä kaiken mahdollisen hyödyn irti. En siis opiskele montaa kieltä vähän (okei luin huvikseni pari kurssii espanjaa tänä vuonna mut ei lasketa niitä heh), vaan pari tarpeellista kieltä tosi hyvin. Ja mä koen, että suomalaisille englanti ja ruotsi on hyödyllisimmät ja tärkeimmät kielet osata. Tai no, ainakin mulle ne on! Toistaseks mun englanti on ruotsia sujuvampaa, eli yks syy kohdemaavalinnalle todella oli se, että haluan saada ruotsin yhtä hyväksi tai jopa paremmaksi. Englanninkielisistä valtioista olisin aksentin takia halunnut ainoastaan Yhdysvaltoihin (jälkikäteen ajateltuna myös Kanada olisi ollut hyvä vaihtoehto), mutta suoraan sanottuna siinä maassa en kestäisi elää kokonaista vuotta. Ruotsin jälkeen mun kohdemaatoivelistalla oli muut pohjoismaat, Norja ja Tanska.

Vaihto-oppilaaksi lähetään monista eri syistä. Osa haluaa oppia kokonaan uuden kielen, joku haluaa kokea täysin erilaisen kulttuurin, toinen haluaa kauas pois mahdollisimman erilaiseen paikkaan. Ja sitten olen minä. Mä en halua kauas, mä en halua mitään kokonaan erilaista. Mulla ei ole tarvetta sellaiseen. Ei tarvetta matkustaa maailman ääriin elämään täysin vieraassa kulttuurissa. En uskaltaisi, en edes haluaisi. Mä haluan ruotsin kielen sujuvammaksi, asua ulkomailla ja elää eri kulttuurissa, itsenäistyä, kokea vaihtovuoden ylä- ja alamäet, ottaa etäisyyttä Suomeen ja elämään täällä. Sen etäisyyden myötä saan mahdollisuuden etsiä itseäni vähän kauempaa. Ja kokea itse, olisiko Ruotsi sopivampi paikka mulle. Selvittää, voisiko maa, jossa tilastojen mukaan on eniten mun kanssa samanhenkisiä ihmisiä, todella olla vielä parempi paikka asua.


Ei, toi ei tarkota sitä, että mä en viihtyis Suomessa tai että kuvittelisin Ruotsin olevan täydellinen paikka elää. En todellakaan halua kuulostaa niin harhakuvitelmaiselta. Mutta mä oon käynyt Ruotsissa varmaan yli 20 kertaa, enkä koskaan Tukholman ulkopuolella. En mä tunne koko Ruotsia, en mä tiedä vielä mitään. En mä tunne sitä tavallisten ihmisten elämää, jota pääsen sinne nyt viimeinkin kokemaan.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

60 dagar kvar

Me kiihdytettiin huimaan vauhtiin, irrottiin maasta. Katsottiin kuinka maailma kutistuu meidän alla, kohottiin korkealle pilvien yläpuolelle. Lennettiin pois täältä.

Mä sain vähän maistiaisia. Kulttuurista, ihmisistä, paikoista, koko maasta. Käytin kieltä, ymmärsin melkein kaiken ja osasin todella paljon. Mä selvisin. Kaikesta ja kaikkialla. Eli kyllä mä selviän silloinkin. Tässähän on vielä aikaa oppia lisää.

Mä tein hyvän valinnan itselleni. Se tuntuu kodilta, kaikki siellä. Mä osaan jo liittää itseni osaksi niitä. Vaikkei muut ehkä ymmärrä sitä, niin tää on mulle oikein.

Koko matkan mä yritin tajuta, että seuraavan kerran tää kaikki on totta. Pysyvää. Seuraava lento vie mut sinne kokonaiseksi vuodeksi. Elämään.

Taas kiihdytettiin. Ja kun me irrottiin maasta, mä katselin kutistuvaa maisemaa ja lupasin tulla pian takaisin. Enää kaksi kuukautta, ja mä palaan.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

65 dagar kvar i Finland

Hej igen.

Mä ootan lähtöä niin paljon et jotenki sitä unohtaa jättävänsä Suomen. Kotimaan, kotikaupungin, kodin, perheen, kaverit, koulun, harrastukset, sukulaiset, kaiken tutun ja turvallisen. Kohta 18 vuotta elettyäni täällä mä vaan kaipaan jotain muutakin. Se on yks syy siihen että mä ylipäätään lähden. Nyt mä haluun täältä pois.

Mulla ei koskaan ennen oo ollu sellasta todellista tarvetta päästä pois Suomesta niinku joillain ihmisillä, en oo vihannut tätä paikkaa tai ajatellut lähteväni täältä ikinä minnekään. Tää on riittänyt. Kunnes tajusin et maailmaa on tässä vieressäkin. Ei mun tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle nähdäkseni ja kokeakseni jotain uutta ja erilaista. Ja ainahan voi palata. Niin mä palaankin.

En oikeestaan vielä edes tajua lainkaan että mä lähden. Jätän ihan kaiken. Paitsi itseni otan mukaan. Astun täysin uuteen maailmaan, josta en tiedä mitään tai tunne ketään. Sama Petra, mutta eri maailma ympärillä. Kutkuttavan ihana, houkutteleva ajatus. En malta odottaa että se toteutuu. Sillä se todella toteutuu.

Ei sillä ettei mulla tulis ikävä. Varmasti tulee, niin hirvee ikävä että sattuu. Mutta nyt en vielä tajua sitä. Odotan liikaa. Ehkä se on huono asia, etten osaa olla haikeana ja valmistautua iskevään ikävään. Se iskee ehkä läksiäisissä, ehkä lentokentällä, tai ehkä vasta kun on liian myöhäistä sanoa enää mitään. Mutta se on sen ajan murhe. Kyllä mä selviän.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

68 dagar kvar

Hej på er!

Hassua. Kävin huhtikuussa Wanhojenristeilyllä Tukholmassa, ja viikon päästä oon lähdössä sinne uudestaan lentäen kattomaan One Directionia (ei siitä sen enempää heh)! Kunnon ramppaus käynnissä. :-D Suomi-Ruotsi-Suomi, Suomi-Ruotsi-Suomi, Suomi-Ruotsi... Ja sinne mä sitten jäänkin kymmeneks kuukaudeks enkä tulekaan samalla laivalla kotiin. Tai edes seuraavan aamun lennolla. En ennen seuraavaa kesää.


Muttaaa täähän siiiis... tarkottaa vaan sitä että aloitan kotiutumisen kohdemaahani jo ajoissa! ;-)

IMG_1348 Josta tulikin mieleeni, pitää nyt kaivaa vanhat ruotsinkirjat esiin ja alkaa opiskella! Mulla ei ollu vikassa jaksossa ruotsia ollenkaan ja alkaa vähän kieli ruostua. Aion nyt kesällä tehä kaikkea mahollista ruotsiks: lukea kirjoja, kattoo leffoja, kuunnella musiikkia, puhua, ja todellakin myös opiskella. Koska mitä paremmin osaan kieltä kun meen sinne, sitä helpompaa sopeutuminen on. Ja tietysti mitä paremmin kielen hallitsee mennessä, sitä sujuvampi se on tullessa!

Ruotsin YFU:n Welcome Letterin yhteydessä oli pieni ruotsin kielen kurssi, joka pitää hallita ennen lähtöä. Mä lukasin sen läpi, kuuntelin niitä äänitteitä ja nauroin. Mutta Ruotsiin on YFU:n kautta menossa vaihtareita 23 eri maasta, eli vaikkapa Argentiinalaiselle, joka ei oo koskaan kuullut sanaakaan ruotsia, siinä kurssissa on sikana hommaa ja varmasti paljon hyötyä.

Tietysti kielen oppimisen eteen pitää tehdä paljon töitä vuoden aikanakin. Siksi ostinkin suomi-ruotsi-suomi -taskusanakirjan, josta voin tarkistaa kaikki uudet tai hankalat sanat! Siitä on varmasti hyötyä varsinkin vuoden alussa. Kännykänkin sanakirjaa tulee epäilemättä käytettyä, mutta jotenkin tuntuu turvalliselta, että mukana on myös vanha kunnon kirjaversio. ;-)

Mä en halua tuhlata mun vaihtovuotta Ruotsissa siihen, että puhun englantia. Se ei todellakaan kehitä kielitaitoa samalla tavalla kuin natiivien kanssa puhuminen. Siksi aionkin heti alusta alkaen puhua ainoastaan ruotsia ja käyttää englantia mahdollisimman vähän. Tietysti ymmärrän esim. Suomeen tulevia vaihtareita, jotka ei osaa tai ymmärrä vielä mitään suomen kielestä, ja siksi aloittaa kommunikoinnin englanniksi. Se vaihde jää kuitenkin todella helposti päälle. Mä osaan ruotsia jo niin hyvin, että kykenen kommunikoimaan sillä kielellä, helposti. Ja mä meen sinne oppimaan ruotsia. En ruotsalaisten hassuja enkkuaksentteja!


Tänään on muuten Ruotsin kansallispäivä! Vuoden päästä oon varmasti juhlimassa paikan päällä ;-)
Heja Sverige!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

70 dagar kvar: vem är Petra?

Hej alla!

IMG_9701

Mä olen siis Petra, alle kahden kuukauden kuluttua 18-vuotias helsinkiläistyttö. Mulla on tosi iso perhe ja yhteensä viis ihanaa sisarusta. Äitillä meillä on myös koira Santtu. Käyn Kallion lukiota, jossa oon nyt opiskellut kaksi vuotta. Suurin osa kursseista on jo takana ja jäljellä abivuodelle on enää kirjoitettavien aineiden kertauskursseja, ja varmaan otan jonkun tanssiproggiksenkin vielä! Abivuoden kirjoitussuunnitelma menee näin: syksyllä lyhyt matikka ja pitkä ruotsi, keväällä äikkä ja enkku. (Psyka on roikkunut epävarmana mukana koko ajan, koska se on musta kiinnostava aine. En usko että kuitenkaan kirjotan sitä, vaikka aionkin käydä lähes kaikki kurssit.) Kirjoitan vain neljä ainetta osin laiskuuden vuoksi, mutta pääasiallisesti koska en tule tarvitsemaan enempää. En aio hakea lukion jälkeen akateemisille aloille, vaan unelmani on työskennellä taiteen maailmassa!

Siitä päästäänkin kiinnostuksen kohteisiini. Kallio tosiaan on ilmaisutaidon lukio, jossa voi opiskella monia eri ilmaisutaitoaineita. Ne, mihin mä eniten keskityn, on teatteri ja tanssi. Tänä vuonna pääsin osallistumaan ihanaan, koko vuoden kestävään proggikseen. Me tehtiin musikaali Fame, jossa sain esittää yhtä päärooleista. Oli aivan mieletön mahdollisuus saada tehdä koulussa juuri sitä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä myös ammatikseni. Musikaaleihin kuuluu tietysti kiinteänä osana myös musiikki, jota mä oon pari viime vuotta harrastanut koulun ulkopuolella todella ahkerasti. Mun pääinstrumentti on oletettavastikin laulu, jota oon harrastanut Pop & Jazz konservatoriossa. Sen lisäks oon päntänny hulluna musiikin teoriaa, soittanut pianoa (vapaa säestys) ja ollut mukana parissa eri bändissä. Näiden kahden vuoden aikana sain suoritetuksi sekä laulusta että vapaasta säestyksestä perustason päättötutkinnot!

IMG_0192

Eiköhän tää riitä joksikin aikaa. Kyselkää ihmeessä jos on vielä jotain mitä haluatte musta tietää! Eiköhän tässä blogin myötä sitten paljastu musta jos jonkinmoisia asioita ;-)

Tässä vielä tämänhetkinen ehdoton lempibiisini! Ruotsalaiselta Zara Larssonilta ;-)

tiistai 3. kesäkuuta 2014

71 dagar kvar

Hejsan igen!

Kevät oli mulle tosi kiireistä aikaa. Vihdoinkin kun sain kaikki esitykset, kouluhommat, konsertit sun muut hommat pois alta, oon ehtiny alkaa miettiä tätäkin asiaa taas kunnolla. Meillä oli pari viikkoa sitten YFU:n lähtövalmennus, jossa tuli tosi paljon hyödyllistä tietoa kaikesta mahdollisesta. Aika monet jutut kyllä kuulosti itsestäänselvyyksiltä, ja suurin osa siitä mitä en vielä tienny, liitty käytännön asioihin. Siitä huolimatta leiri oli tosi mielenkiintonen. Oli kiva kysellä vanhoilta vaihtareilta kaikenlaista ja tietysti jakaa fiiliksiä muiden syksyllä maailmalle lähtevien kanssa. :-)


Oon huomannu nyt monta kertaa vaan jämähtäneeni pitkäks aikaa koneelle lukemaan kaiken maailman vaihtarijuttuja: Ruotsin YFU:n Welcome Letteriä, vaihtariblogeja ja muiden kokemuksia, ohjeita ja neuvoja sekä tietysti kaikenlaista mun kohdemaasta. Oon superinnoissani ja odotan niin paljon tätä kokemusta! Tää on sanoinkuvaamaton tunne, jonka varmaan vaan muut vaihtarit voi täysin ymmärtää. Kuulostaa niin kliseiseltä ja väärältä, koska en vaan osaa pukee sitä sanoiks oikeella tavalla. Mutta mä odotan.

Odotan ennen kaikkea sijoitus- ja perhetietoja. Kun ne tulee, kaikki muuttuu selkeemmäks. Voin alkaa ettii tietoo kotipaikkakunnasta ja koulusta, tutustua perheeseen ja alkaa miettiä enemmän käytännön asioita siellä päässä. Nyt kaikki mitä voin tehä on hoitaa asioita täällä (mikä ei oo hirveen motivoivaa) ja odottaa.

Alkaa tuntua et lähtö on lähellä. Ja sehän on! Kaks ja puol kuukautta nii mä oon jo saapumisvalmennuksessa Tukholmassa. Se on Ruotsin YFU:n järjestämä neljän päivän pituinen leiri kaikille Ruotsiin saapuville vaihtareille, jossa esim. opiskellaan kieltä ja totutellaan kulttuuriin yms. ennen perheiden tapaamista, joka tapahtuu 16. elokuuta. 71 päivää ei oo pitkä aika. Siinä ajassa mun pitäis ehtiä nähdä vielä kerran kaikki tärkeät ihmiset ja hoitaa miljoonakohtainen lista käytännön asioita läpi.

Silti tuntuu, että lähtöön on vielä ikuisuus.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

72 dagar kvar

Hej på er!

Pieni käytännön ilmoitusasia: tätä blogia voi seurata kätevästi oikeasta sivupalkista bloggerin kautta tai sähköpostitse. Blogiani pääsee seuraamaan myös Bloglovinin avulla! Instagramissa voi myös seurata @paroxidy Instagram :-)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

73 dagar kvar

Hejsan!

Mä oon Petra, 17-vuotias tyttö Helsingistä. Mun toinen vuosi Kallion lukiossa päättyi eilen (!) ja oon lähdössä Ruotsiin vaihto-oppilaaksi YFU:n kautta 13. elokuuta 2014.

Mulla on toinenkin blogi, mutta se hyytyi tänä vuonna kiireiden takia. Halusin perustaa uuden ihan vaan vaihtarivuotta varten, sillä se todellakin ansaitsee oman bloginsa! Yritän pitää tän selkeänä kanavana, josta kaikki Suomessa voi lukea mun kuulumisista tuolta rapakon (ja nyt todella tarkotan rapakkoa, meidän pikku Itämerta) toiselta puolen.

Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia kysymyksiä ja kommentteja! Hyvän maun rajoissa millaisia ja mistä aiheesta vaan, keneltä vaan. :-) Älkää epäröikö!

Ensimmäiseksi kuitenkin kerron vastaukset kysymyksiin, jotka saan joka ikiseltä ihmiseltä jolle tästä asiasta mainitsen. Samalla valaisen vähän taustaani ja palasia tulevaisuudestakin.

FAQ
Miksi Ruotsiin?
- Mä haluan osata ruotsin kielen sujuvasti. Ei, kahdeksan vuoden ruotsinopiskelun kiitettävät arvosanat eivät tarkoita sitä. Mä haluan osata sen todella hyvin, koska koen että siitä on tosi paljon hyötyä tulevaisuudessa, mihin ikinä sitten päädynkin. Me suomalaiset luullaan tietävämme kaikki Ruotsista, ruotsalaisista ja niiden kulttuurista, mut mä haluan selvittää millasta se todellisuudessa on, enkä perustaa kaikkia mielikuvia tahtomattakin syntyville stereotypioille. Mulla on myös strateginen ajatus taustalla: haluaisin lukion jälkeen ehkä opiskella Ruotsissa. Sujuvasta kielitaidosta ja kulttuurintuntemuksesta on siis varmasti hyötyä mielettömästi.

Minne päin Ruotsia oot lähdössä?
- En tiedä vielä ollenkaan. Saan tietää paikkakunnan, hostperheen ja koulun luultavasti kaikki samalla kertaa. Tieto voi tulla milloin tahansa tästä hetkestä siihen asti kunnes lähden (tai jopa sen jälkeen...)! Infoan asiasta tänne heti kun saan tietää. ;-)

Minne päin Ruotsia sitten haluaisit mennä?
- Ihan sama. Ärsyttävästi sanottu, mutta koska en voi vaikuttaa asiaan mitenkään, en halua toivoa mitään erityistä paikkaa. Minunlaiselleni kaupunkilaiselle maaseudulla asuminen voisi tehdä hyvää, mutta toki ruotsalainen kaupunkielämäkin olisi hieno kokea. Lappi voisi olla eksoottinen, mutta toisaalta eteläkin kelpaisi... Toisaalta Skåne vähän pelottaa, koska murre on niin kummallista. No, katsotaan minne tie sitten syksyllä vie!

Miksi lähdet vasta toisen lukiovuoden jälkeen, toisin kuin kaikki muut?
- Tokan vuoden jälkeen lähtemisessä on hyvät ja huonot puolensa. Huonoin puoli on, että kun mä nyt lähden, en tuu enää näkemään mun vuosikurssia. Tietysti muutamia neljännelle vuodelle jääviä, mutta en koko vuosikurssia yhdessä. En koe sadan aamun aamunavausta, kirjotuksia, penkkareita, abiristeilyä ja lakkiaisia mun oman vuosikurssin kanssa. En edes nää niitä tapahtumia ulkopuolisena vaan missaan ihan kaiken. On varmasti myös hankalaa paluun jälkeen viettää täysin uudessa vuosikurssissa abivuosi, joka on koulunkäynnin osalta rikkonainen, mutta kaikenkaikkiaan vuotena kuitenkin hyvin yhteisöllinen. Hyvät puolet taas: pääsin tanssimaan Wanhat ja tekemään proggiksen oman vuosikurssin kanssa ja ylipäätään viettämään kaksi kiinteää vuotta samassa porukassa. Toinen hyvä puoli: pääsen kirjoittamaan vaihtovuoden aikana sujuvaksi muodostuneen kielen heti alta pois. Ekan vuoden jälkeen lähtemisessä on se huono puoli, että kielen kirjoittaminen viivästyy joka tapauksessa vähintään seuraavaan kevääseen. Lisäksi oman vsk:n kanssa saa viettää kunnolla yhdessä vain yhden vuoden. Toisaalta, voi seurata vierestä kavereiden viimeisen vuoden tapahtumia ja varmaan ehtii hitsautua uuden vuosikurssin kanssa paremmin yhteen kun siinä viettää kaksi vuotta. Molemmissa on siis hyvät ja huonot puolensa, ja on täysin ihmisestä ja elämäntilanteesta kiinni, kumpi sopii paremmin. Eipä sillä oikeastaan hirveesti ole väliä. Kun itse asennoituu ajoitukseen hyvin, se riittää.
Suurin syy mun valintaan on kuitenkin se, että mä en havahtunut tarpeeksi aikaisin, jotta oisin ehtinyt lähteä ekan vuoden jälkeen niin kuin muut. Kun mä sitten ykkösen keväällä tajusin, että mä haluan lähteä vaihto-oppilaaksi, tein koko kesän (tai oikeastaan kokonaiset puoli vuotta, toukokuusta lokakuuhun) töitä Vekkulan mattotyöntekijänä Linnanmäellä kustantaakseni vaihtarivuottani mahdollisimman paljon itse. Syksyllä etsin netistä järjestöjä, jotka lähettäis oppilaita Ruotsiin ja päädyin valitsemaan YFU:n, mikä on ollut todella hyvä ratkaisu tähän asti ja uskon sen olevan sitä myös hamaan loppuun. Lähetin hakemuksen, kävin haastattelussa ja sain hyväksymiskirjeen pienestä kissa-allergiastani huolimatta. Toisen vuoden jälkeen lähteminen ei ole mulle mikään ongelma kun oon saanut selvitettyä asiat kuntoon. Kaikki hoituu! Kun tuun takaisin, alotan mun abivuoden. Valmistun lukiosta neljässä vuodessa, joista yksi kuluu "hukkaan" Ruotsissa. Mut ei mua haittaa. Koska ei se tuu mulle olemaan hukkavuosi.