sunnuntai 31. elokuuta 2014

Vardagen

Tjena!

Arki alkaa jo sujua aika normaalisti. Kielen hallitseminen, mistä kirjoitin jo aiemmin, on ollut suuri etu! Olen niin ylpeä itsestäni voidessani sanoa, että todella pärjään ruotsinkielisessä lukiossa!


Meillä on kotona ruoanlaittovuorot, mikä on tosi hyvä systeemi! Jokainen laittaa siis vuorollaan ruokaa viikon aikana, yleensä se joka on ekana kotona aloittelee ja tarvittaessa muut tietysti auttavat. Mä oon aivan surkea kokki, mutta valmiiden reseptien ja kotiinkuljetettujen aineksien avulla jopa mä onnistun (ainakin melkein)!

Alan tuntea kotiseutua, kaupunkia ja koko ympäristöäni paremmin. Seudut alkavat hahmottua paremmin kun kodin teitä kävelee paljon sekä välillä lenkkeilee, ja ajelee autolla, junalla tai bussilla joka päivä. Linköpingissä osaan jo kävellä aseman, koulun ja keskustan väliä eri reittejä. Busseja en vielä hahmota kunnolla; asemalta kouluun menevät bussit ovat ainoat, jotka tunnen edes jotenkuten. Viikko sitten tosin menin vahingossa väärään bussiin, joka vei mut ihan väärään paikkaan ja myöhästyin koulusta. Mutta virheistä oppii!

Mulla tulee harvoin kulkevien bussien takia aika paljon luppoaikaa Linköpingissä. Vietän sen yleensä joko kaupungissa kierrellen, koulussa kavereiden kanssa käytävillä tai rauhallisessa koulun kirjastossa opiskellen, nukkuen tai lukien kirjaa. Aloitin juuri lukemaan kesällä Suomesta ostamaani J. K. Rowlingin romaania Den tomma stolen.

Viime torstaina oli erään luokkalaiseni 18-vuotissynttärit, joten olimme juhlimassa illalla. Perjantaina meillä ei ollut tavallista koulua, vaan pieni luento/workshop Vadstenassa. Menin siis yöksi erään luokkalaiseni luokse Motalaan, joka on lähellä Vadstenaa. Olen näiden 21 Ruotsissa viettämieni päivän aikana käynyt Tukholmassa, sekä Itä-Götanmaalla Linköpingissä, Norrköpingissä, Motalassa, Vadstenassa, Linghemin ja Skänningen juna-asemilla, Mantorpissa, Åtvidabergissä ja Björsäterissä, jossa siis asun. Aika hyvä saavutus mun mielestä!

Vättern, Ruotsin toiseksi suurin järvi, Vadstena

Koulussa osaan kulkea kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Vielä on vähän haparointia lyhimmän reitin valitsemisesta tai lähimmän vessan sijainnista mutta kyllä ne varmasti rutinoituvat ajan myötä. :-)

Ei pidä unohtaa mainita sitä, kuinka äärettömän kiitollinen olen luokkalaisilleni siitä, kuinka hyvin mut on otettu vastaan. Heti alusta asti olen tuntenut olevani osa luokkaa, ja se tunne vahvistuu koko ajan kun opin tuntemaan ihmisiä yhä paremmin. Monet tulevat sanomaan, kuinka iloisia ne on siitä, että mä tulin niiden luokalle. Ja mä oon aivan äärettömän ilonen että satuin just tälle luokalle. En ois voinut kuvitella parempaa!

Lopuksi vielä pari hyvää uutista koulusta. ;-)
1. Me päätettiin viikko sitten gymnasiearbet-tunnilla, että tehdään musikaali (ei olla vielä päätetty teosta, mutta kerron tarkemmin kun tiedän)!
2. Mä pääsin Folkungan tyttökuoroon JA kamarikuoroon! Tosiaan hain viime maanantaina kamarikuoroon. Sain torstaina kuulla, että olen päässyt tyttökuoroon ja ihmettelin asiaa, koska en ollut hakenut siihen. Selvisi kuitenkin, että tyttökuoroon haettiin samalla kuin kamarikuoroonkin.Tän ansiosta mun lukkarissa ei ole enää yhtäkään hypäriä! Kaikki kamarikuoron tytöt ovat mukana tyttökuorossa, sillä harjoitukset ovat eri päivinä. Jännitin monta päivää kamarikuoron tuloksia, ja vihdoin eilen tulokset tulivat! Oon nyt ihan superiloinen, koska en ole koskaan laulanut oikeassa kuorossa. Nyt pääsen laulamaan kahdessa hyvässä kuorossa koko vuoden! Odotan sitä todella innolla.

perjantai 29. elokuuta 2014

Familjen och hem

Hejsan!

Kotielämä rutinoituu pikkuhiljaa. Aika paljon tulee laitettua ruokaa ja siivottua keittiötä, ja se helpottuu kun alan muistaa missä minkäkin paikka on. :-) Kaikki vaihtarithan toivoo palaavansa kotiin itsenäisempänä ja tää on just yks niistä asioista jotka ehdottomasti lisää sitä!

Kuvauspäivä viikko sitten, kauniit siskot Malin, Ebba ja Sofie!

Malin-sisko matkusti torstaina kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi opiskelemaan Souliin, Etelä-Koreaan. Siksi hostäiti halusi laadukkaita yhteiskuvia suloisista tyttäristään viime viikonloppuna! Kuvista tuli tosi ihania, joku niistä varmaan ripustetaan seinälle. :-)


Täällä maalla on niin kaunista, ihanan hiljaista ja rauhallista. En ole antanut edes pitkän koulumatkan tai harvoin kulkevien bussien ärsyttää, nautin tästä täysillä! Elämä täällä on niin erilaista kuin kaupungissa, jossa olen koko ikäni asunut. Vaihtelu todella virkistää!


Tää viikko on mennyt älyttömän nopeasti. Niin se aika alkaa kulkea eteenpäin, vauhdilla. Tää vuosi on vasta alussa, mut se on nopeasti ohi. Otan siis kaiken irti!

maanantai 25. elokuuta 2014

ÅFF - Örebro

Hej!

Olimme maanantaina katsomassa Åtvidabergs FF:n peliä Örebrota vastaan Kopparvallenissa, Åtvidabergissä. Mukana olivat siskot Ebba ja Malin, Malinin poikaystävä David ja Christer (hostisä). :-)


ÅFF valitettavasti hävisi 1-2, mutta peli oli kyllä tiukka!

En edes ole suuri jalkapallon ystävä, mutta oli hauskaa tehdä jotain yhdessä perheen kanssa ja kannustaa kotijoukkuetta! :-)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Första veckan hos min ankomstfamilj

Hej!

Ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, kävimme kävelemässä ympäri tilaa. Hostäitini halusi esitellä minut naapureille ja lähellä asuville sukulaisille, hän kehui ruotsiani ja ylpeänä kertoi myös koulustani ja linjastani. Tapasin täällä ensimmäisen päivän aikana 18 uutta ihmistä!


Tällä tilalla on yli sata lehmää, näin jopa kun niitä lypsettiin! Kävelimme noin puolentoista kilometrin päähän bussipysäkille, josta menemme Ebban kanssa bussilla Linköpingiin kouluun kaksi kertaa viikossa.


Illalla annoin perheelle tuliaiseni Suomesta (suklaata, purkkaa, Suomalaista designia kuten Marimekko, Aarikka, Pentik, Luhta, Globe Hope...) ja sain itsekin pienen lahjan! Kuvassa ei ole kaikkia lahjoja mutta säästin myös osan seuraavaa perhettä varten. :-)


Maanantaina alkoikin jo koulu ja olin kolmen seuraavan päivän ajan niin väsynyt, etten tehnyt koulun jälkeen mitään erikoista. Keskiviikkona meillä oli koulun jälkeenkin nasutustoimintaa iltaan asti.

Torstaina mulla alkoi koulu tosi myöhään, vasta yhden maissa. Bussit kotoa menee kuitenkin niin huonosti että olin Linköpingissä jo klo 10. Käytin ajan hyödyksi ja kiersin keskustan kaupat etsien lämpimiä syksy-/talvivaatteita. Löysin ihanan villapaidan, collegepaidan, huivin ja pari muuta juttua!

Koulun jälkeen menimme Ebban kanssa junalla Norrköpingiin (Linköpingistä yksi kaupunki Tukholmaan päin) katsomaan Harry Potter Exhibitionia! Asemalla hyppäsimme hostäidin, Malin-siskon ja hänen poikaystävänsä Davidin kyytiin ja ajoimme paikalle. Näyttely oli ihan mahtava, esillä oli mm. vaatteita, rekvisiittaa ja huonekaluja elokuvista!


Kaikille tuli himo nähdä Potterit, joten aloimme katsomaan samana iltana ekaa leffaa. :-)

Perjantaina mulla meni koko ilta koulukavereiden kanssa, ensin oli nollning ja sen jälkeen mentiin istumaan iltaa. :-) Oli ihan sairaan hauskaa ja tulin vikalla bussilla kotiin!

Lauantaina meillä oli rapujuhlat! Paikalla oli 18 perheenjäsentä ja sukulaista. Kävimme ensin ravustamassa teeman kunniaksi vaikka ravut iltaa varten olivatkin jo valmiina. Sunnuntaina merrat nostettiin ja sieltä tuli 35 rapua! Tää olikin mun ensimmäinen kerta ravustamassa. :-)


Tällä viikolla olen nähnyt sateenkaaren kokonaiset kolme kertaa! Sää on ollut täällä tosi kummallinen, usein on satanut ja paistanut yhtä aikaa.

Lauantai-lta kului siis hyvän ruuan ja hauskan seuran merkeissä!

IMG_2267
IMG_2266
IMG_2281
IMG_2278
IMG_2274

Sunnuntaina lepäilin rankan viikon jälkeen ja hoidin kertyneitä arkihommia kuten pyykinpesua yms. Kävin myös järven rannassa katsomassa uimahuonetta, joka on aivan yhtä idyllinen kuin Muumeissa! Siellä oli tosi tunnelmallista myös syödä illallista. Illalla aloimme vielä katsomaan Harry Potter kakkosta. :-)


Nyt on ensimmäinen viikko hostperheessä takana! Mut on otettu niin lämpimästi vastaan että tuntuu jo ihan kodilta. :-)

Schema och kurser

Hallå!

Koulujuttuja jälleen. Nyt esittelen mun lukkarin sekä kurssit joita käyn tänä vuonna!

Koko luokalla on yhteiset ruotsin- ja uskontotiedon tunnit. Toivon että selviän edes jotenkuten ruotsin kanssa, tosin ei mun arvosanoilla ole tänä vuonna kauheasti väliä. Odotan ihan sikainnoissani tota uskontotietoa, koska se on tosiaan kaikilla oppilailla sama uskontokunnasta riippumatta. Se on varmasti siis tosi mielenkiintoista! Mulla ei viime vuonna ollut koulussa ollenkaan ET:tä joten musta on tosi kiva päästä miettimään noita juttuja taas. :-) Uskontotietoa mulla on vain jouluun asti, sillä se on vain 50 pisteen kurssi. Kaikkea muuta mulla on tietääkseni koko vuoden, koska ne ovat 100 pisteen kursseja.

Valinnaisiksi aineiksi otin englannin ja aineen nimeltä estetisk kommunikation. Englannista luultavasti saan ihan oikean arvosanan ja toivon että saisin siitä jonkun kurssin hyväksytyksi Suomessakin. Estetisk kommunikation vaikutti tosi kivalta, en oikein osaa selittää sitä mutta jotenkin se liittyy esiintymiseen. :-)


Noiden aineiden lisäksi mulla on laulu-, piano- ja bänditunnit sekä kuoroa kerran viikossa. Musiikkia siis mielin määrin! Eilen oli haku Folkungan parhaaseen kuoroon, kamarikuoroon. Se meni aika hyvin, toivotaan että pääsen mukaan! Kaksi kertaa viikossa on myös ainetta nimeltä "gymnasiearbete", jolla linjasta riippuen tehdään jonkinlainen lopputyö. Lähes kaikki muut linjat tekevät jonkin jäätävän esseepinon, mutta me teemme jotain luovaa kuten musikaalin tai konserttikiertueen! Emme ole vielä päättäneet mitä teemme, mutta kerron heti kun tiedän. ;-)

Ruotsissa oppilaat eivät itse tee omia lukkareitaan vaan ne tehdään koko luokalle, siksi munkin lukkarissa on kaikenlaista ylimääräistä kuten näette. Omaa valinnanvapautta on vähän verrattuna Suomen kurssimuotoiseen lukioon ja oman luokan kanssa vietetään tosi paljon enemmän aikaa. Tuntien ja välituntien pituudet on tosi epäsäännöllisiä, joten lukkarin ulkoaopettelu ei käy ihan yhtä helposti kun Kalliossa, jossa lukkari menee aina tosi loogisesti.

YFU:n suositus on, että vaihtarit käyvät koulua vähintään 25 tuntia viikossa. En oikein tiedä miten se pitäisi laskea, mutta ainakin toivon että tuossa on tarpeeksi vaikka aika rentohan se on!

Opeteltavana nyt täysin uusi systeemi, mutta kyllä mä varmasti tähän nopeasti totun. Oon todella tyytyväinen mun lukkariin: ei oo pitkiä päiviä tai hirveesti hypäreitä, pari myöhäisempää aamuakin! Aineet on aivan täydellisiä, odotan niin innolla tätä kouluvuotta! :-)

Nollning

Tjena!

Kouluaiheinen postaus jälleen. Nyt kyseessä on nasutus: vertailen tämän perinteen eroja Ruotsin ja Suomen lukioissa (tai oikeastaan omien koulujeni, sillä perinteet tietysti vaihtelevat kouluittain molemmissa maissa)!


Mulla alkoi täällä Ruotsissa koulu viikkoa myöhemmin kuin Suomessa. Kalliossa tervetulojuhla (nasutus) on vasta toisen kouluviikon perjantaina. Täällä Ruotsissa sitä on koko ensimmäinen viikko! Lukujärjestyksistä oli varattu kaksi viimeistä tuntia joka päivä "fadderveksamhetille" (fadder = tutor) eli nasutustoiminnelle ja tutustuttamiselle.

Itse nasutus mun molemmissa kouluissa on tosi kilttiä, kenenkään päälle ei heitellä mitään ällöttävää tai ei edes vettä! Samantyyppinen kaava kummassakin maassa on: ensin vähän "kiusataan", sitten käydään läpi jonkinlainen riitti jonka jälkeen on yhteisön täysivaltainen jäsen. Silloin osoitetaan hyväksyntää ja rakkautta, kaikki kiusaaminen unohtuu ja ykköset eivät enää ole muiden alapuolella vaan samalla tasolla.

Kalliossa ykköset ovat perinteisesti jonkinsortin orjia, kakkoset kiusaajia ja kolmoset pelastajia. Folkungassa uusia ykkösiä kutsutaan nolliksi koko ensimmäisen viikon ja perjantaina käydään läpi riitti jonka jälkeen heistä tulee ykkösiä. Koko kolmas vuosikurssi hoitaa nasutuksen, kakkoset eivät oikeastaan tee mitään.

Viikon aikana leikittiin paljon leikkejä ja tutustuttiin, parina päivänä nollien piti pukeutua jonkin yhteisen teeman mukaisesti ja kerran leipoa yhteistä fika-hetkeä varten. :-) Heidän piti myös tehdä esitys luokkienväliseen laulukilpailuun, joka pidettiin perjantaina. Meidän ihanat nollat voittivat koko kisan!!


Perjantai-iltana oli nollasta ykköseksi -riitti, ja yllättäen myös mä pääsin kokemaan sen! Musta tuli oikea estet-kolmonen. ;-)

tiistai 19. elokuuta 2014

Tankar

Hej!

Tässä vähän asioita vaihtariudesta joita on tullut mieleen tähän mennessä.

Tää on oikeesti fakta: alussa väsyttää ihan sikana. Oon nukkunu joka yö hyvät, pitkät yöunet, mutta silti päivisin on tosi uupunut olo. Eri kielen käyttäminen väsyttää vaikka sitä osaisikin hyvin! Osaan vaan kuvitella, miten väsynyt olisin, jos en osaisi englantia ja ruotsia näin hyvin. Samoin uusien asioiden kuten nimien, tapojen, paikkojen yms. opetteleminen vie hirveästi energiaa.

Musta tuntuu että elämä oli tietyllä tapaa raskaampaa ennen lähtöä kuin täällä paikan päällä. Hyvästien jättäminen ja etukäteisikävä oli todella raskasta. Sai myös kuulla ihmisiltä asioita, joita tavallisesti ei ehkä sanottaisi.

Toistaseks muhun ei ole iskenyt kamalaa koti-ikävää. Kirjoitin pari kirjettä kotiin ja loppuhalauksia kirjoittaessa vierähti pari kyyneltä. Mutta ne olivat enemmän rakkauskyyneliä kuin ikäväkyyneliä. En kuitenkaan anna itselleni lupaa ajatella mitään tai ketään Suomesta pientä hetkeä enempää. Oon aika taitava sulkemaan asioita mielestäni. Jos mulle tulee mieleen asioita, joita haluan sanoa tietylle ihmiselle kotona, kirjoitan ne ylös ja lähetän kirjeessä vähän ajan päästä. Olen kyllä tyytyväinen, etten seuraa sosiaalisissa medioissa ketään Suomesta, sillä se olisi todella raskasta. Vaikka olisi tosi kiva tietää, mitä kaikille rakkaille kuuluu, olen varma että on parempi etten tiedä mitään. Unohtaminen on helpompaa. Kyllä asioista saa kuulla myöhemminkin jos ne ovat tarpeeksi tärkeitä muistettavaksi!

Kuten jo yhdessä postauksessa mainitsin, on tosi hyvä että on paljon tekemistä koko ajan. Pienikin "vapaahetki" yksin vie ajatukset helposti kotiin. Kannattaa siis tehdä paljon kaikkea!

Suomen kulttuurista ja kielestä kertominen ei ole ollenkaan raskasta. Se oikeastaan vain helpottaa "ikävää" jos sitä tässä vaiheessa siksi voi vielä kutsua. Muistuu mieleen asioita omasta kulttuurista joita rakastaa. On myös tosi hauskaa löytää yhtymäkohtia Ruotsin ja Suomen välillä (niitä on ihan älyttömästi kuten arvata saattaa)!

On tää kyllä hullujen hommaa. Siitä huolimatta haluaisin jo tässä vaiheessa antaa valtavan halin koko vaihtovuodelle! En osaa selittää tätä tunnetta ollenkaan. Mutta musta tuntuu tosi hyvältä. Elämältä.

Språk

Hejsan!

Kerron nyt vähän kielten kanssa on sujunut tähän asti. Mähän oon siis opiskellut ruotsia kaikenkaikkiaan 8 vuotta, neljänneltä luokalta lähtien. Siks on ollut helppo puhua alusta asti pelkkää ruotsia.

Kielen kanssa pitää uskaltaa ottaa riskejä. Olen yrittänyt puhua mahdollisimman paljon vaikka teenkin virheitä. En ole varsinaisesti pyytänyt ketään korjailemaan niitä, mutta kysyvällä katseella saa aina tarvittaessa apua keneltä tahansa.

Ajatukseni ovat edelleen suomeksi, ja ovat varmaan vielä jonkin aikaa. Välillä yritän tietoisesti ajatella ruotsiksi, sillä se kehittää kielitaitoa. Joudun vielä aika paljon suunnittelemaan sanomisiani ennen kuin päästän ne ulos. Joinain päivinä olen huomannut kertaavani tiettyjä lauserakenteita täysin tiedostamattani, nerokas tapa oppia!

Suomen suhteen olen huomannut kielikorvani hidastuneen, ei niinkään huonontuneen. Joitain vaikeampia sanoja tai lauserakenteita pitää miettiä hetki ennen kuin ne saa kuulostamaan oikealta.

Ymmärrän lähes kaiken mitä ruotsalaiset puhuvat. Slangi ja täytesanat oli helppo oppia nopeasti, mutta puherytmin perässä pysymisessä mulla on vielä ongelmia, samoin kuin joidenkin aihealueiden sanastojen ymmärtämisessä.

Hostsiskon kanssa puhun englantia koska hän haluaa pitää taitoa yllä. Tuntui aluksi vaikealta vaihtaa kielestä toiseen kotona koko ajan, mutta nyt olen jo tottunut siihen! Puhun englantia tietysti myös enkuntunneilla koulussa, saatan myös kysyä jotain sanaa englanniksi jos en muista/tiedä sitä ruotsiksi.

Toistaiseksi kielten kanssa on siis sujunut tosi hyvin! Ajan kuluessa ruotsi varmasti helpottuu ja suomi vaikeutuu entisestään. Englannin toivon kehittyvän eteenpäin samaa tahtia kuin Suomessa. Palaan tähän aiheeseen varmasti uudelleen!

ES3A

Hallå!

Mä yksinkertaisesti rakastan mun koulua täällä. Mun luokka ES3A ja koko Estet-linja on ihan mieletön, Folkungan henki on aivan mahtava!

Tänään mulla oli jo normaaleja tunteja: musiikin teoriaa, bändiä, musiikin tuotantoa ja koko luokan kanssa ruotsia. Teoria ja tuotanto oli valinnaisia kursseja joita kävin vain kokeilemassa, mutta en usko että otan niitä koska ne ei kiinnostanu mua kauheesti. Huomenna pääsen kokeilemaan vielä ainetta nimeltä estetisk kommunikation, jonka luultavasti valitsen, samoin kuin englannin.

Tässä pari kuvaa mun ES3A-paidasta. Porukka kirjoittelee koko ajan tusseilla toistensa paitoihin hauskoja juttuja. Tänään mun luokkalaiset kirjoitteli munkin selkään kaikenlaista! Ne on ottanu mut täysin osaks luokkaa jo nyt, kahden päivän jälkeen! Siitä tulee tosi kiva olo ja uskon et mulla tulee olemaan aivan mieletön vuosi Folkungassa. :-)


Myös tää bussikortti on ihan paras. Oikeesti, yli 600€ arvoinen kortti, joka toimii koko Itä-Götanmaan läänin alueella koko vuoden joka päivä ympäri vuorokauden kaikissa kulkuvälineissä. Ilmaiseksi.
Tässä yks esimerkki tähän mennessä kohtaamistani asioista, joissa Suomen pitäis ottaa mallia Ruotsista. Vaadin tällasen bussikorttisysteemin myös Suomeen!! :-D


Nyt tuli pari kouluaiheista postausta peräkkäin ja lisää on tulossa. Mutta koulu onkin tosi suuri osa elämää, varsinkin mulla täällä! :-)

maanantai 18. elokuuta 2014

Skolan

Tjenare!

Sain viimeinkin varmistuksen koulustani OAO-leirillä. Sain jo jonkin aikaa sitten kuulla hostäidiltäni, että tulen käymään Linköpingissä koulua nimeltä Folkungaskolan. Nettisivuilta huomasin, että koulussa on monta eri linjaa, kuten talouslinja, yhteiskuntalinja... ja musiikkilinja! Laitoin koululle meiliä, jossa kysyin olisiko mahdollista päästä musiikkilinjan kolmannelle vuosikurssille. Leirillä sain rehtorilta vastaukseksi, että olen tervetullut maanantaina koulun aulaan klo 10. Seuraavana päivänä leirille tuli väkeä Ruotsin YFU:n toimistolta, ja eräs heitä kertoi minulle vihdoinkin kauan odottamani uutiset. Olen Folkungaskolanin musiikkilinjalla kolmannella vuosikurssilla, aivan kuten toivoinkin!


Koulu alkoi tänään. Olin koululla tosi aikasin eli ehdin panikoida kaikesta mahdollisesta. Päivä alkoi kaikkien kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden yhteisellä kokoontumisella salissa. Sitten siirryimme omiin luokkiimme luokanvalvojien (jokaisella luokalla on kaksi mentoria) johdolla. Sain esitellä itseni koko luokalle ja minut otettiin todella lämpimästi vastaan! En olisi voinut kuvitella parempaa vastaanottoa, tunsin heti itseni osaksi luokkaa. Iltapäivällä kolmoset opettivat ykkösille perinteitä, kuten erään leikin, estetien (linja) laulun sekä biisin johon aina tanssitaan. Ensimmäisellä viikolla tulee olemaan paljon ykkösten tutustuttamista kouluun, ja se on tosi kivaa mulle koska olen tavallaan ykkönen ja kolmonen samaan aikaan!

Toinen mentoreista oli tosi mukava ja auttoi minua mm. kurssivalintojen ja lukujärjestyksen kanssa. Ensimmäisen viikon aikana saan kokeilla kaikkia kiinnostavia kursseja ja vasta viikon lopulla teen päätöksen. Kerron siitä tarkemmin sitten myöhemmin! Sain koulusta lisäksi oman kaapin sekä ilmaisen, koko vuoden voimassaolevan bussikortin! Ruoka on tosi hyvää ja tietysti ilmaista, kirjat saa lainata koululta.

Kaikki vaikuttaa ihan täydelliseltä koulun suhteen! Päivistä tulee luultavasti kyllä aika rankkoja, sillä koulumatkaan menee joskus lähes kaksi tuntia. Kolme kertaa viikossa pääsemme aamuisin Ebban kanssa hostäidin kyydillä eräälle juna-asemalle josta menee lähijuna Linköpingiin. Asemalta on kouluuni vielä n. 1,5 km matkaa, joka taittuu helposti bussilla tai kävellen. Kaksi kertaa viikossa aamuisin sekä joka päivä koulun jälkeen kuljemme Ebban kanssa koulumatkan bussilla. Ensin yli puolitoista kilometriä kotoa bussipysäkille pyörällä tai kävellen, sitten itse bussimatka n. 50 min ja vielä matka asemalta kouluun. On kuitenkin tosi hyvä että on paljon tekemistä, sillä olen huomannut että kun tylsyys iskee, on aikaa miettiä kotia vaikkei ikävä vielä painakaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ankomst till värdfamiljen

Hejsan!

OAO-leiri päättyi eilen lauantaina, jolloin kaikki vaihto-oppilaat matkustivat isäntäperheisiinsä ympäri Ruotsia. Ennen omaan hostperheeseeni matkustamista kuitenkin vietin yhden yön Tukholmassa erään ranskalaisen tytön hostperheen luona Södermalmilla. Perheeseen kuului äiti, isosisko ja isoveli ja kaikki olivat mukavia. Illalla käytiin katsomassa Midnattsloppetin (10km juoksukilpailu, yli 40 000 osallistujaa Tukholmassa) lähtö!


Tänään sunnuntaiaamuna lähdin junalla klo 8.21 T-Centralenista kohti Linköpingiä. Noin puolentoista tunnin jälkeen näin vihdoinkin hostvanhempani ensimmäistä kertaa! Ajoimme Sofie-siskon asunnon kautta kotiin Björsäteriin (n. puolen tunnin automatka Linköpingistä). Kotona tutustuin taloon siskoni Ebban opastuksella ja valitsin huoneekseni rauhaisan kellarin. Nyt taidan vihdoinkin aloittaa laukkujen purkamisen!

So far so good ;-)

lauantai 16. elokuuta 2014

On-Arrival Orientation

Tjena!

Meillä tosiaan oli muutaman päivän pituinen aloitusleiri aivan Tukholman ulkopuolella Kärsögården-nimisessä leirikeskuksessa.

Etsi pieni sininen pallo! Se on Kärsögården :-)

Ensimmäisenä päivänä kaikki Ruotsiin maailman eri puolilta tulevat vaihtarit saapuivat leiripaikalle eri aikoihin. Meidän lasti oli ensimmäisiä. Aluksi tehtiin pieni ruotsinkoe kielitaidon kartoittamiseksi ja asetuttiin huoneisiin. Varsinaista ohjelmaa ei ollut ennen illan ohjeistusta, päivä kului syödessä, leikkiessä ja tutustuessa YFU:n vapaaehtoistyöntekijöihin sekä muihin matkustamisesta väsyneisiin vaihtareihin.

Joku elämäänsä kyllästynyt ampiainen päätti heittää veivinsä pistämällä mua vasempaan hauikseen. Sattu aika sairaasti! No kerta se on ensimmäinenkin, ja nyt ainakin tiedän etten ole allerginen.

En saanut nukuttua kunnolla lähtöpäivää edeltävänä yönä jännityksen takia, joten uni oli todella tervetullutta. Varsinkin, kun koko leirin joutui käyttämään kolmea kieltä: suomea, ruotsia ja englantia. Uskokaa pois: on todella uuvuttavaa vaihtaa kielestä toiseen koko ajan. Se sekoittaa pään todella pahasti vaikka kaikki kielet sujuvat helposti omillaan!

dat last name spelling

Leiri alkoi kunnolla vasta toisena päivänä. Aamu alkoi pienellä (vapaaehtoisella) juoksulenkillä metsässä; oli muuten vaikea pysyä ruotsalaisten ohjaajien tahdissa! :-D On tainnut kunto vähän rapistua kesän aikana...

Päivät kuluivat jälleen syödessä ja leikkiessä, saimme pienryhmät (kuten nimilapusta näkyy, mun ryhmä oli Chokladbollarna!) joissa käsittelimme päivien aikana mm. vaihtariutta yleensä, odotuksia, pelkoja, hostperhettä, koulua ja kavereita. Aika paljon samaa asiaa kun lähtövalmennuksessa Suomessa, tosin sai kysellä vähän tarkempia kysymyksiä Ruotsista ruotsalaisilta mikä oli tosi kivaa. Torstai-iltana meille pidettiin Ruotsi-aiheinen pistekisa joukkueiden välillä. Siinä mm. maisteltiin ruokia, arvattiin ruotsalaisia biisejä, harjoiteltiin juhannustanssi ja laulettiin Ruotsin kansallislaulu. Perjantaina meillä oli "ruotsintunti" ja illalla esitimme myös sketsejä Ruotsiin kohdistuvista stereotypioista.

International Braid Day 15.8.

Leirillä oli tosi kiva tutustua muihin vaihtareihin ja oppia uutta eri kulttuureista, kielistä sekä erilaisista taustoista. Leiri todella oli kansainvälisyyttä parhaimmillaan! :-) Ja mikä parasta: kaikki rakastavat Ruotsia!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Dag 1

Hej!

Tää päivä koitti viimeinkin. Lähtö.

Automatkalla lentokentälle alkoi viimein jännittää. Edessä viimeiset jäähyväiset. Helsinki-Vantaalla odotti YFU-tyyppi joka auttoi lähtöselvityksessä ja baggage dropissa. Kaikki sujui tosi hyvin, pääsin jopa turvatarkastuksesta läpi ilman mitään ongelmaa.


Lentokentällä kierrettiin parin muun lähtevän YFU-vaihtarin kanssa terminaalia ympäri ja yritin kuluttaa viimeiset euroni. Onnistuin: vain muutama kolikko jäi!


Lento sujui hyvin. Vähän oltiin myöhässä mutta ei muita ongelmia! Laukut löytyivät helposti ja vastassa oli taas YFU-tyyppi ohjaamassa meidät USAsta tulleiden vaihtareiden kanssa minibussiin kohti Kärsögårdenia, jossa meidän aloitusleiri pidetään!

Hyvin tää vuosi on ainakin alkanut. Tästä se lähtee!

tiistai 12. elokuuta 2014

0 dagar kvar

Mulla on niin mielettömän ihania ystäviä. Ystäviä, joiden takia mun silmistä on valunut vuolaasti suolaista vettä. Ja tulee valumaan. Mutta se on vain merkki siitä, kuinka tärkeitä jokainen niistä on mulle.


Mulla on niin mielettömän ihana perhe. Suuri perhe, jonka jokainen jäsen on mulle rakas. Niin rakas, että mun silmät täyttyy kyynelistä ja sumentaa mun näön. Kunnes räpsäytän, näen taas kirkkaasti ja muistan että ne kulkee mun mukana aina. Ei ne mihinkään häviä vaikken itse ole siellä.

IMG_1940

Mä olen niin kiitollinen. Mulle tulee ikävä. Mä rakastan.

1 dag kvar: packning

Hej!

Pakkaaminen on olennainen homma vaihtareiden lähtövalmisteluissa. Kerron nyt vähän miten mun pakkaaminen sujui!

Myin siis Hietsun kirppiksellä ison kasan vaatteita pois viime torstaina. Oon jo keväästä asti pikkuhiljaa karsinut vaatekaapista liian pieniä vaatteita, tai sellasia joita en vain enää käytä. Nyt tuntuu että vaatteita on tosi vähän, mutta kyllähän sitä vuoden aikana varmaan tulee uusia ostettua tarpeen mukaan!

Muihin esivalmisteluihin kuuluivat pyykkääminen, tavaroiden läpikäyminen sekä roudaus kodista toiseen.


Koko pakkaaminen on vain yksi iso organisointihomma, hallittu kaaos. Aloitin pakkaamisen viime perjantaina pakkaamalla välikausitakkeja ja -kenkiä sekä urheilu- ja talvivaatteita, eli kaikkea sellaista mitä ei tarvitse käyttää viimeisinä päivinä. Käyttövaatteet pakkasin vasta lopuksi.

Tilaa vievät ehdottomasti eniten kengät, sillä niitä tulee mukaan useampi pari, eri tarkoituksiin. Kannattaa tunkea kenkien sisään sukkia: saa pakattua tiiviisti ja lisäksi sukat pitävät kengät muodossaan etteivät ne lyttäänny. Vaatteet kannattaa rullata, tällöin ne vievät vähemmän tilaa. Pieniin väliköihin kannattaa säästää paitoja yms. muita pieniä vaatteita joilla kolot saa täytettyä. Sisäkkäin ja tiiviisti pakkaaminen siis säästää tilaa!

Vaikka ennen pakkaamisen aloittamista tuntui, että kamaa on tosi vähän, laukku täyttyi yllättävän nopeasti. Viime hetkellä saattaa joutua karsimaan paljonkin tilaavieviä asioita. Esim. tarvitseeko mukaan kahta juhlamekkoa, tai niitä yksiä ihania kenkiä joita ei kuitenkaan koskaan tule käytettyä? En todellakaan saanut talvikamppeita mahtumaan laukkuihin, joten ne tulevat perässä postitse.

Lentoyhtiön sivuilta on tärkeää selvittää laukkujen painorajoitukset. Finnairilla, jolla lennän, rajat ovat ruumaan menevällä laukulla 23 kg ja käsimatkatavaralla 8 kg. Lisäksi koneeseen saa ottaa pienen käsilaukun sekä pienen kameralaukun. Kiloja kannattaa tarkkailla pitkin pakkaamista: mun laukku painoi jo 17 kiloa siinä vaiheessa, kun puuttui vielä kaikki käyttövaatteet, kosmetiikka, osa lahjoista yms. Kun luulin olevani valmis, huomasin, että laukku painoi neljä kiloa liikaa! Piti siis vaihtaa kamoja laukusta toiseen aika monta kertaa ja yrittää saada kilot pidettyä kurissa.

Käsimatkatavarat ovat oma ongelmansa. Kannattaa miettiä, mitä laittaa käsimatkatavaralaukkuun: siellä ei voi kuljettaa teräviä esineitä, suuria määriä nesteitä yms. Itse laitan sinne pyykkejä (kaikkia vaatteita ei vain ole mahdollista saada pestyä ennen lähtöä!), vaatteita, talvikengät ja tietokoneen. Ja siinä täyttyivätkin jo kilot! Onneksi mukaan tosiaan saa myös käsilaukun (toivottavasti mun Kånken lasketaan "pieneksi"...) ja kameralaukun. Pitää vain mennä turvatarkastukseen itsevarmana ja toivoa ettei kukaan ala nipottaa! :-D

Sain nyt vihdoinkin pakkaamisen hoidettua ja nyt vain jännitetään lentokentällä, saanko kaiken mukaan ja tuleeko lisäkiloja. Oon oikeesti suhteellisen paniikissa. Mut kyllä mä selviin!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

2 dagar kvar: avskedsfester

Hejsan!

Mulla oli kolmet ihanat läksiäiset eri porukoiden kanssa. Täytin 18 vuotta elokuun 2. päivä, joten nää kaikki juhlat oli tavallaan samalla mun synttärijuhlia. :-)

Ensimmäiset oli mun synttäripäivänä. Ne pidettiin äitin puolen perheen ja lähisuvun kanssa mökillä, jossa oltiin yhdessä vietetty koko viikko. Toiset vietettiin kavereiden kanssa meillä lauantaina. Kolmannet ja viimeiset läksiäiset pidettiin iskän puolen perheen kanssa kotona sunnuntaina.


Menin eilen meidän koulun perinteiseen abitelttailuun koulun pihalle ennen viimeisen lukiovuoden ensimmäistä koulupäivää. Koulussa sain vielä moikata kaverit viimeisen kerran. Nyt on lähes kaikki rakkaat ihmiset hyvästelty. Enää viimeiset jäljellä: paras ystävä huomenna, pikkuveli ja koira lähtöaamuna sekä äiti lentokentällä. Päätin etten halua enempää ihmisiä lentokentälle hyvästelemään. Jotenkin tuntuu, että se koko asia levähtäisi kasvoille liian suurena iskuna, jos kaikki tärkeät ihmiset pitäisi viime hetkellä hyvästellä samalla kertaa. Ainakin mulle hyvästelyjen ripottelu pitkin viimeisiä päiviä on toiminut tosi hyvin. Vaikka sattuu ihan jumalattomasti.