22 dagar kvar: längtan

Alan tahtomattani laskea päiviä. 22 päivää lähtöön, niistä 7 olen mökillä ja 5 töissä. Eli 9 vapaata päivää jäljellä, sillä tämähän on jo melkein ohi.

Päivät vähenee. Hyvästelyt lähestyy.

Alan tahtomattani laskea myös, kuinka monta kertaa ehdin kutakin rakasta ihmistä nähdä ennen lähtöä. Monia enää kerran. Kenellekään en vielä ole joutunut sanomaan lopullisia jäähyväisiä, mutta ei mene kauaa ennen kuin sekin aika koittaa. Ensimmäiset hyvästit jätän tällä viikolla.

Mitä jos mä en selviä ikävästä? Mitä jos mä en ole tajunnut, mitä se oikeasti tarkoittaa ettei nähdä vuoteen? Jos mä siellä tajuan, että hei en mä tätä halunnut, cancel. Muttei se toimikaan niin.

Mä en halua että niin käy. Mutta miten siihen muka voisi valmistautua? Sitä luulee tietävänsä, mitä se tulee olemaan. Mutta on mahdotonta tietää.

23 dagar kvar

Nää on viimeisiä hetkiä. Mun elämä ei tule olemaan enää ennallaan kun mä palaan. Mun elämä on kaksi vuotta ollut suhteellisen tasaista, samanlaista. Siihen on kuulunut samat ihmiset, samat asiat. Mutta vuoden kuluttua moni asia on muuttunut.

Harrastuksia päättyy ja uusia alkaa. En vielä tiedä, mitä tulen harrastamaan ensi vuoden aikana. Se riippuu paikkakunnan tarjoamista mahdollisuuksista ja myös perheestä. Mulla on takaraivossa muhinut ajatus ainakin joogan kokeilemisesta, se olisi ihanan rentouttavaa. Tällä hetkellä suunnitelmissa on paluun jälkeen jatkaa laulamista Pop&Jazzilla ja hakea ylioppilasteattereihin. Voi olla, että suunnitelmat pysyvät samoina, voi olla että ne muuttuvat täysin. Jonkinlainen muutos entiseen tulee joka tapauksessa tapahtumaan.

En enää ole samalla tavalla lapsi perheessä. Kun palaan, olen 19-vuotias abi, ollut perheestäni erossa vuoden, itsenäistynyt entisestään. Nämä ovat viimeisiä hetkiä, kun vanhemmat huolehtivat siitä, onko kaapeissa mulle ruokaa. Sitä on vaikea tajuta nyt. Ensi vuoden aikana muutun kodin loisesta vuokralaiseksi. En tiedä miten ja missä asun vuoden päästä, mutta en ainakaan samalla lailla kuin nyt.

Kaverisuhteita katoaa. Tiedän, että se on väistämätöntä. Kun palaan, oma vuosikurssini on valmistunut enkä tule tapaamaan suurinta osaa enää. Ensi vuoden aikana ja sen jälkeen todella paljastuu, ketkä ovat oikeita ystäviä, ketkä muistaa mut vaikken ole koko ajan vieressä. Eikä siinä ole mitään pahaa, vaikka jotkut ihmiset mut unohtaakin. Se on ihan luonnollista. Ja tietysti, ensi vuoden aikana mä myös itse huomaan, ketkä ihmiset merkitsevät mulle eniten. Keitä kaipaan eniten, keitä en edes muista ikävöidä.

Nää on viimeisiä hetkiä mun tänhetkisessä elämässä. Ruotsissa mua odottaa kokonaan uusi elämä. Ja kun mä palaan, mun vanha elämä on muuttunut. Tää on muutoksen alkua.

25 dagar kvar: videoinlägg

Hejsan!

Sain viimeinkin tehtyä pienen videopostauksen: saatte kuulla kun puhun ruotsia! :-) Panostus ei oo kovin huima mutta toivottavasti kelpaa :-D

27 dagar kvar

...mitä.

Tää kesä vaan hujahtaa.

Alle kuukausi lähtöön. Ei vieläkään lentotietoja, isäntäperhettä, mitään.

Yritän täyttää jokaisen päivän töiden lisäksi ystävillä, perheellä ja jollain hyödyllisellä. Muuten multa loppuu aika kesken.

Hoidettavia asioita on ollu tänä kesänä tsiljoona. Kaikki ne on pieniä, yksittäisiä, erillisiä juttuja jotka pitää vaan hoitaa. Ja oon saanu ripoteltua ne pitkin kesää,  ne ei oo kasautunu tänne loppuun ja oon siitä itelleni kiitollinen.

Vielä riittää hommaa. Mut kyl ne siitä.

Siitä on nyt 10 kuukautta, kun sain tietää että pääsen YFU:n vaihto-oppilaaksi. Se on yhtä kauan, kuin se aika, jonka tulen Ruotsissa vaihtarina viettämään.

Ahdistus iskee.

43 dagar kvar

Tunnetilat näyttää heittelevän nyt ihan laidasta laitaan. Viime postausta kirjoittaessa oli niin eri fiilis kuin nyt.

Nyt tuntuu, että multa loppuu aika kesken. Viime yönä kun kello löi kaksitoista, mä havahduin siihen, että on heinäkuu. Kesäkuu on ohi. Minne hävisi kokonainen kuukausi kesälomasta, minne kuukauden päivät lähtölaskurista? Mitä mä oon saanut aikaan niiden päivien sisällä? Aloin huolissani katsoa kalenteria, jonka sivut täyttyy töistä ja mökkeilystä. Missä välissä mä ehdin hoitaa kaikki loput asiat? Nähdä kaikki kaverit läpi vielä kerran? Milloin tulee ne kesäsäät, jolloin voi mennä rannalle tai syödä jätskiä?

Toi sai mut unohtamaan hetkeks stressin siitä, milloin perhetiedot tulee. Mutta sitten sain meiliä YFU:lta, jossa kerrottiin, että Ruotsin YFU tekee kovasti töitä saadakseen perhetiedot kaikille mahdollisimman pian. Siinä myös kerrottiin kaikkien YFU:n kautta Ruotsiin tulevien vaihtareiden ryhmästä, johon innoissani tietysti liityin. :-)

Paljon ristiriitaisia fiiliksiä suuntaan ja toiseen. Varmasti tuttu tunne muille vaihtareille. Mut ehkä tää tästä.