Midsommar

Hej!

Perjantaina vietettiin keskikesän juhlaa, juhannusta! Vaikka se on periaatteessa sama juhla molemmissa maissa, niin itse juhliminen eroaa aika lailla. Ruotsalaisille juhannus on kuin "toinen kansallispäivä". Sitä juhlitaan todella suuresti ja se on yksi vuoden tärkeimmistä juhlista joulun ohella. Perinteisiä ruokia ovat silli, uudet perunat ja grilliruoka, kuten Suomessakin.

Suurin eroavaisuus lienee se, että Suomessa poltetaan kokkoa juhannuksena ja Ruotsissa se tapahtuu vappuna kuten aiemmin mainitsin. Täällä tärkeä perinne on midsommarstång eli juhannussalko, joita nostetaan joka kylässä ja jonka ympärillä kaikki tanssivat perinteisten laulujen raikaessa. Suuri määrä ihmisiä kokoontuu siis yhteen juhlimaan eli Suomen suhteellisen epäsosiaalinen vietämme-juhannusta-perheen-kanssa-mökillä-eristäytyneenä-tuntemattomista-ihmisistä -tapa ei ole laisinkaan tuttu ruotsalaisille.

Me vietimme juhannusta isäntäperheeni kanssa mormorin luona Motalassa. Lounaan jälkeen olimme yhteisessä juhlinnassa ja sieltä menin luokkalaiseni Jasminin ylioppilasjuhliin, sillä ne sattuivat olemaan lähellä eikä oltais muuten ehditty sanoa hyvästejä. Illalla katsoimme meidän Greasen ja keräsimme Hannan kanssa kukat tyynyn alle! ;-)

Hostsisko Hanna ja hostisä Henric

Oli todella ihanaa saada viettää juhannusta Ruotsissa, se kun on niin tärkeä tapahtuma kulttuurin kannalta! Olisi ollut paljon tylsempää ja vaikeampaa matkustaa kotiin heti koulun loputtua. Nämä pari kesälomaviikkoa Ruotsissa on todella ihana tapa lopettaa täydellinen vaihtovuosi.

För vi har tagit studenten

Hejsan!

Tässä vähän lisää kuvia valmistujaispäivältä.

Ei sitä paljon kamaa tarvinnut olla mukana! Aurinkolasit tosin hukkasin ton päivän aikana. :-(

Farfar, farmor ja Vera

Vera, äiti ja pikkuveli

Tuolta ikkunasta kurkittiin ja vilkutettiin pihalla odottaville kyltinkantajille!

Tää on ehkä lähimpänä sellasta "ylppärikuvaa" mitä musta on tolta päivältä. :-D

 

Lauantaina mentiin käymään Cloettan tehtaanmyymälässä sekä Bergin suluilla koko poppoon kanssa.

Titanic ;-)

Veran matka jatkui lauantai-iltapäivällä Salaan sukulaisten luokse ja mä menin mun luokkalaisen Linnin ylioppilasjuhliin Åtvidabergiin illalla. Mun perhe lähti sunnuntaina kotiin erinomaisen Ming-sunnuntailounaan jälkeen.

Ton kiireisen viikonlopun jälkeiset päivät oli rauhallisia ja se tuli myös tarpeeseen. Maanantaina oli tyhjä olo ja muhun iski viimein että aika luokan kanssa on ohi.

Estetkorridoren vikaa kertaa!

D'Art vikaa kertaa!

Tiistaina hain koululta Greasen taltioinnin ja hengasin Oscarin luona, keskiviikkona oltiin porukalla Joyn luona Rimforsassa ja syötiin älyttömästi!

Mulla on paljon postattavaa ja todella vähän aikaa vääntää niitä, mutta yritän saada näitä julkaistua niin vauhdikkaasti kuin mahdollista! Enää alle viikko jäljellä Ruotsissa ja kymmenen vuorokauden kuluttua olen jo kotona ikiomassa sängyssä nukkumassa, sitä on tosi vaikea uskoa...

Studenten

Tjena!

Valmistujaiset. Sitä päivää oli tosiaankin odotettu. Ja niin se tuli, niin se meni. Perjantai 12. kesäkuuta oli ehdottomasti yks mun elämäni hauskimmista päivistä.

Albin

Päivä alkoi luokan valokuvauksella Trädgårdsföreningenissä ja jatkui shampanja-aamupalalla. Meidän valokuvaus oli ensimmäisenä, klo 6.30 joten aika tiukille kävi että kaikki ehti mukaan, meidän luokka kun on kuuluisa myöhästelijöistään. :-D Vain yksi jäi puuttumaan!

Julia, Nathalie, Joy, Amanda

Melkein kaikki luokan tytöt! Ingrid, Emma, Ellen, Joy, Amanda, Emelie, minä, Linn, Amanda, Julia, Frida, Nathalie, Hilda, Elsa, Jasmin

Kahdeksan maissa käppäiltiin koululle, jossa saatiin toinen aamupala. :-D

Sitten vietettiin aikaa koulussa monta tuntia. Kierrettiin ympäri äänekkäästi, osalla oli torvia ja muita melukapineita, osa huusi kurkut käheiksi. "Var är mössorna!?" kuului aina kun tavattiin kakkosia ja ykkösiä käytävillä. Kokoonnuttiin luokassa mentoreiden kanssa, saatiin todistukset ja meidän ykköset tuli käymään ja piti pienen puheen. Sitten kokoonnuttiin salissa koko koulu, laulettiin Studentsången, kuunneltiin rehtorin puhe, sitten tapahtui stipendienjakoa ja oppilaskunnan kiittämistä yms.

Sitten valmistauduttiin koulusta ulos juoksemiseen. Luokat asettautui järjestykseen ja me oltiin tosiaan kolmantena kuten mäkiautokisa aiemmin määritti. Juostiin ulos meidän linjan perinteiseen biisiin ja iloittiin!

Ruotsissa on tosiaan perinteenä että perheellä on mukana kyltti, jossa on lapsuudenkuva juuri valmistuneesta ylioppilaasta että löytää helposti oman perheen väkijoukosta. Mä olin pyytänyt että äiti hoitais mun kyltin, ne kun kerran tuli tänne mun lakkiaisia katsomaan. :-) Etsin mun perheen ja sain kaulan ympärille kasan kukkia sekä pehmolelun!

Perheitä moikattuamme oli aika ajella kaupungin ympäri rekalla! Se oli ihan älyttömän hauskaa, meillä oli hyvä äänentoisto ja soittolista, hyvä fiilis ja mikä ihaninta: täydellinen sää koko päivän! Oli ihanan lämmin ja aurinkoinen sää, ei oltais voitu toivoa parempaa!

Rekka-ajelun jälkeen kaikki suuntasivat joko omiin tai kavereidensa ylioppilasjuhliin. Mun perhe oli järjestänyt suloiset juhlat hostperheen ja mun Suomesta tulleiden rakkaiden lisäksi tietysti Tukholmasta vierailevalle Tildalle sekä hostisän vanhemmille. Syötiin herkullista ruokaa, sain nukkua päikkärit ja sitten oli vielä kakkukahvit. Täydellistä!

Illalla suuntasimme luokan kanssa yhteiselle illalliselle. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja juomaa ja monta itkettävää puhetta. Sieltä suunnattiin kaikkien suurten lukioiden yhteisiin juhliin jossa pidettiin hauskaa pitkälle yöhön.

Täydellinen päivä.

Studentveckan 2/2

Hej!

Viime viikon tiistaina käytiin aamupäivällä kahvilla mun lauluopen ja muiden hänen kolmannen vuosikurssin lauluoppilaidensa kanssa. Oli hauskaa jutella elämästä ihan tavallisesti oman opettajan kanssa, sillä opettaja-oppilassuhde oli jo tavallaan ohi! Kahvittelun jälkeen ostettiin Albinin kanssa smoothiet ja mentiin istumaan Trädgårdsföreningeniin ihanan kesäpäivän kunniaksi. Iltapäivällä matkustettiin kamarikuoron kanssa bussilla viereiseen kaupunkiin, Norrköpingiin, jossa vierailtiin heidän musiikkilukionsa konsertissa. Laulettiin neljä kappaletta ja vaikka mun ääni ei kestänytkään kovin hyvin niin oli silti hauskaa olla mukana! Norrköping on tosi kaunis kaupunki ja ratikat sai mut tuntemaan oloni tosi kotoisaksi. :-) Konsertti oli lisäksi todella inspiroiva; monet esiintyjistä oli todella lahjakkaita!

Nathalie, Linn sekä ykköset Gabriel ja Erik

Nathalie

Keskiviikkona oli Kampen om trappan eli kilpailtiin siitä, missä järjestyksessä juostaan ulos koulusta valmistujaispäivänä. Ensin meillä oli femkampen eli viisiottelu luokkien kesken, jossa siis oli viisi pientä hauskaa tehtävää muutamalle osallistujalle jotka valittiin luokan keskuudesta. Mä olin mukana sylkemässä karkkimatoa niin pitkälle kuin pystyin. :-D Seuraavaksi oli draget eli pisstekisa, samankaltainen kuin REO-leirillä vähän päälle kuukausi sitten! Saatiin siis pitkä lista asioita, joista sai pisteitä ja tarkoitus oli tunnissa kerätä kokoon niin paljon kuin mahdollista. Se oli tosi stressaavaa mutta hauskaa ja saatiin kokoon yllättävän paljon listalta! Ei valitettavasti koskaan saatu tietää kunnollisia tuloksia näistä kahdesta ensimmäisestä kisasta. Viimeisenä oli vuorossa lådbilsrace eli mäkiautokisa. Pari viikkoa sitten oltiin tosiaan Felixin luona maalaamassa lakanoita rekkaa varten sekä rakentamassa meidän luokan mäkiautoa. Saatiin käyttää osia meidän luokan kolmosten (-94 vuosikurssi) autosta ja päädyttiinkin vaan uudistamaan ulkopuoli sillä auto oli niin hyvä. :-D Kaks ensimmäistä kisaa määritti järjestyksen tähän kisaan ja me oltiin neljännellä sijalla kahdeksasta, siis paremmalla puolella! Kisassa on siis yksi kuski ja kaksi jotka sitä autoa työntää, ja Julia, Kevin ja Rogers onnistui ajamaan ohi yhdestä autosta - tultiin siis kolmantena maaliin! Se tarkoitti, että juostaan kolmantena ulos koulusta perjantai-aamupäivällä. Tosi hyvä sijoitus meidän luokalta! Illalla hengattiin muiden estetien kanssa Vallassa viimeistä kertaa. :-)

Kokeilin istua meidän rumassa autossa, mutta mun jalat oli liian pitkät joten en mahtunut kunnolla...:-D

Julia oli mahtavin kuski!

Torstaina oli avslutningslunch ruokalassa koko hienosti pukeutuneen vuosikurssin kanssa. Ruoka tarjoiltiin poikkeuksellisesti pöytiin, oli todella hyvää ja saatiin jopa jälkkäriä! Yksi rehtoreistamme (meillä oli niitä täällä kolme kappaletta) piti puheen ja joitain stipendejä jaettiin. Sen jälkeen muu mun luokka lähti koristelemaan meidän rekkaa mutta mä suuntasin juna-asemalle. Oli aika nähdä äiti ja pikkuveli ensimmäistä kertaa yli 300 päivään. Ja kuinka ollakaan, mun paras kaveri Vera yllätti mut toden teolla ja tuli heidän matkassaan! Maailman paras yllätys!!!

Ylpeät yllättäjät

Halailtuamme ja itkettyämme käveltiin mun perheen hotellille viemään kamat ja sieltä suunnattiin mun luokkalaisista koostuvan bändin viimeiselle keikalle Lambohoviin. Hostäiti tuli hakemaan meidät ja kotona sitten syötiin yhdessä illallista ja höpötettiin vaikka kuinka pitkään. Vera nukkui mun isäntäperheen luona mun kanssa, voitteko tajuta miten ihanaa on nukkua toisen vieressä kymmenen kuukauden jälkeen..! Sanoinkuvaamaton onnentunne valtas mut ku olin saanu mun rakkaat taas lähelleni! Kaikki se ikävöiminen ja hermostuneisuus ennen tapaamista oli todella sen arvosta.

Dag 300

Hej på er!

Tänään on mun kolmessadas päivä Ruotsissa. 20 päivää jäljellä. Tää vuosi on kulunut hurjaa vauhtia, mutta niin paljon on ehtinyt tapahtua. Tuntuu ihan uskomattomalta kelata läpi kaikkea mitä olen kokenut ja oppinut. Moni on nyt vuoden lopulla kysynyt, olenko ollut tyytyväinen tähän vuoteen. En osaa oikein vastata siihen, sillä hämmennyn niin paljon; eikö muut huomaa, kuinka onnellinen mä täällä oon, kuinka täydellistä kaikki on? Se on täysin sanoinkuvaamatonta.

Tällä hetkellä paluuseen on niin lyhyt aika, ettei kotiin oikein osaa ikävöidä. Sinne enemmänkin kaipaa, perhe ja parhaat kaverit ja oma sänky on niin kutkuttavan lähellä. Samanaikaisesti alkaa jo ahdistaa ajatus täältä lähtemisestä. Päiviä ei ole montaa, ja paljon on vielä tekemättä.

Nyt on tosiaan käynnissä viimeinen viikko luokan kanssa eli kiirettä pitää. Tän viikon jälkeen mulla on sitten aikaa lomailla isäntäperheen ja kavereiden kanssa, nähdä viimeisetkin Itä-Götanmaan ihmeet, ottaa kuvia tutuista paikoista, pakata, hyvästellä. Nyt se tuntuu kaukaiselta, mutta koittaa jo aivan pian...