sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Hur känns det nu då?

Hej!

Otsikon kysymykseen oon saanut vastailla sekä ruotsiksi ennen lähtöä että suomeksi tänne palattuani. Siihen ei ole mitään itsestäänselviä, automaattisia vastauksia, joten olen joutunut pohtimaan sitä aika lailla.

Ennen lähtöä olin innoissani palaamassa kotiin, mutta Ruotsin jättäminen tuntui todella raskaalta. Ehdin tosin käydä niitä tunteita läpi jo kauan ennen lähtöä, sillä tiedostin ne niin aikaisessa vaiheessa. Lähtö oli kyllä vaikea eikä paluukaan ole ollut täysin kivuton.



Nyt olen taas Suomessa ja melkein kaikki on ennallaan. Toki moni asia on muuttunut, enkä vähäisimpänä minä itse. Mutta olen puolessatoista viikossa ehtinyt tottua taas tavalliseen elämääni täällä.

Tapahtuiko se kaikki siis oikeasti? Nyt vaihtovuosi tuntuu kaukaiselta, täysin eri maailmalta. Maailmalta, jota en saa sisällytettyä omaani. Tuntuu, että jotain puuttuu. En osaa ikävöidä niin paljon kuin kuvittelisin ikävöiväni, sillä nyt olen niin kiinni elämässäni täällä. Sama tapahtui kun olin Ruotsissa, en aina osannut ikävöidä kotiin, mutta jokin tässä on vialla. En halua tuntea näin. Haluan yhdistää kaksi maailmaani vaikka tiedän, että se on mahdotonta. Tuntuu, etten voi olla oma itseni missään. Molemmista paikoista puuttuu ymmärrys toisesta osasta maailmaani.

Näitä tunteita on varmasti vaikea ymmärtää, jos niitä ei itse ole kokenut, mutta tuo on paras tapa millä sen voin selittää. Tulevat vaihtarit, valmistautukaa siis niihin tunteisiin. Vaihtareita kyllä varoitellaan kotiinpaluun raskaudesta, mutta on vaikea tietää etukäteen mikä siinä itselle on vaikeinta. Kielen, kulttuurin, maan, perheen tai kavereiden ikävöiminen, koko vaihtovuoden ikävöiminen, se että kotona asiat ovat muuttuneet, hostmaa on kaukana tai mikä tahansa muu syy. Mulle on ollut helppoa sopeutua takaisin omaan elämään, mutta kieltä on älytön ikävä.

Pientä identiteettikriisiä siis ilmassa. Toivottakaa mulle onnea sen selvittämiseen, siinä saattaa vähän kestää.

torstai 9. heinäkuuta 2015

YFU YES 2015

Hej!

Viime maanantaina oli aika jättää Ruotsi. Hyvästelin isäntäperheeni juna-asemalla ja lähdin Arlandan lentoasemaa kohti klo 7.24. Kyyneleitä putosi kaikkien poskille ja viimeiseen hetkeen asti kaikki tuntui ihan normaalilta. Lähtöä oli tosi vaikeaa tajuta, kun puhui vielä ihan tavallisista asioista. Onneksi mun perhe tulee moikkaamaan mua Suomeen jo parin viikon päästä.

Maailman ihanin isäntäperhe!
Lentokentällä tapasin muut Ruotsissa olleet vaihtarit ja kaikilla oli tunteet pinnassa. Hoidettiin check-in, baggage drop ja turvatarkastus ja hengailtiin portilla tosi pitkään, sillä lento oli yli tunnin myöhässä. Nousu oli ainakin mulle tunteikas hetki, pari kyyneltä taas vierähti kun tajusi, että rakas Ruotsi on nyt todella jäänyt taakse. Loppulennon nukuin, sillä lähtöä edeltävänä yönä oli tosi vaikea saada kunnolla nukuttua.



Onneksi muut vaihtarit oli tukena ja ymmärsi miltä itsestä tuntui. Varsinkin virolainen Mirell on muodostunut tärkeäksi ystäväksi tän kokemuksen myötä! Hän asuu Tallinnassa, siis vain parin tunnin lauttamatkan päässä.



Saavuimme Berliiniin, josta menimme bussilla Werbellinsee-nimiseen paikkaan, jossa YES-leiri järjestettiin. YES eli Young Europeans Seminar on siis kaikille Euroopan sisällä matkustaneille YFU-vaihtareille tarkoitettu lopetusleiri. Meitä oppilaita oli noin 500 ja lisäksi paikalla oli tietysti vapaaehtoisia - heitäkin yli sata!

Untitled

Leirillä kaikki olivat suhteellisen uupuneita ja tunteet olivat pinnassa. Meillä oli kuitenkin paljon ohjelmaa; kaikille yhteisiä seremonioita suuressa salissa, sessioita pienissä oman kotimaan ryhmissä, workshoppeja vuoden aiheeseen liittyen sekä Mega Activity. Vuoden aihe oli "Human Rights in a Digitalized World". Ihan kiinnostava, mutta itse melkein 19-vuotiaana tuntui vähän hassulta kerrata vielä että mitäs ne ihmisoikeudet nyt olikaan. Mutta vaihtareita on toki 15-vuotiaitakin, joille se ei ehkä ole ihan niin itsestäänselvää - tietysti näiden juttujen mukauttaminen yli 500 erimaalaiselle ja eri-ikäiselle oppilaalle on vaikeaa. Ohjelman lisäksi leirillä oli toki vapaa-aikaa; silloin kävin esimerkiksi joogaamassa ja uimassa, sillä sää oli ihan mieletön koko viikon!

Untitled

Oli tosi hauskaa jutella vanhojen tuttujen kanssa sekä tutustua uusiin ihmisiin leirillä. Muut Ruotsissa olleet vaihtarit, Ruotsista lähteneet vaihtarit, suomalaiset vaihtarit sekä Suomeen matkustaneet vaihtarit olivat musta erityisen mielenkiintoista juttuseuraa. Englannin puhuminen ei oikein innostanut, halusin joko pitää yllä ruotsia tai aloitella suomen puhumista ennen kotiinpaluuta. Suomalaisista tuli kyllä ihana turvaverkko, sillä heidän kanssaan ei ollut kulttuurieroja, joita olisi tarvinnut koko ajan ottaa huomioon, ja lisäksi yhdessä voitiin naureskella meidän tönkkösuomelle ja jakaa kokemuksia.



Mulla oli leirillä varsinkin aluksi sellainen olo, että haluan kotiin. Kotiin Ruotsiin. Musta oli tosi kummallista tehdä kaikkea muuta kun olis tehnyt mieli vaan itkeä pois lähdön aiheuttama suru. Leirin tarkoituksena oli osittain varmasti meidän harhauttaminen - että olis muuta tekemistä kuin pelkkää masistelua. Mutta mä olisin kaivannut sitä omaa aikaa vähän enemmän.

  

Perjantaina oli lähdön aika. Kolmen tunnin yöunilla matkattiin taas bussilla Berliinin lentokentälle, josta lento Helsinkiin oli onneksi ajallaan. Aikamoista säätöä toi 40 muun ihmisen kanssa lentäminen kyllä on, varsinkin kun vaihtareilla usein on kotiin palatessa liikakiloja laukuissa... :-D Mulla onneks oli sopiva määrä kiloja, sillä pystyin jättämään kaiken ylimääräsen hostperheen tuotavaksi.


Klo 13.10 oltiin viimein, yli 300 päivän jälkeen, kotona Suomessa. Siinä pääsi taas yllätys yllätys pari kyyneltä. Ja niin se matka vaan oli ohi, pienessä hujauksessa. Sitä on vaikea edelleenkään ymmärtää.

Mun vaihtovuosi on ohi. Mä oon selvinnyt siitä. Enkä vois olla onnellisempi siitä kokemuksesta. Kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen ei mikään muu sana kuvaa sitä paremmin kuin täydellinen.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Sista veckan i Sverige

Hejsan!

Tällä vikalla viikolla oon tavannut paljon ihmisiä, viettänyt tavallaan laatuaikaa kaikkien kanssa. :-) Se on hujahtanut tosi nopeesti ohi!

Maanantaina kävin moikkaamassa saapumisperhettäni. Ebba ja Malin ovat Norjassa töissä, joten heitä en valitettavasti päässyt näkemään. Oli kuitenkin tosi kiva viettää aikaa hostäidin ja hostsisko Sofien kanssa!

Untitled
Sofie ja Carin
Iltapäivällä ajettiin hostvanhempieni kanssa viereiseen kaupunkiin, Norrköpingiin. Vietiin Penny trimmattavaksi kasvattajalleen ja mentiin itse kiertelemään kaupungilla ja käytiin syömässä. Norrköping on ihan mielettömän kaunis kaupunki!! Suosittelen käymään siellä.

Untitled

Illalla mentiin muutamien luokkakavereiden kanssa ulos, sillä luvassa oli ysäri-ilta!



Tiistaina kävin kahvilla Denniksen kanssa, josta mentiin Patrikin luo muiden luokkalaisten kanssa katsomaan leffoja ja syömään. :-D Kiva sadepäivä!

Keskiviikkona kävin kävelyllä Davidin kanssa ja iltapäivällä pyöräilin vanhaan Linköpingiin, jossa olin avustajana eräässä elokuvassa! Sieltä menin Oscarin luo jossa jammailtiin ja hengailtiin. :-)

Torstaina matkustin junalla Vimmerbyhyn, joka sijaitsee Smålandin maakunnassa. Siellä on nimittäin teemapuisto Astrid Lindgrenin maailma!

Untitled

Mun luokkalaiset Joy ja Albin on molemmat töissä ALV:ssä. Joylla oli vapaapäivä ja hän halusi kierrellä puistossa joten hän otti mut ilmaislipulla mukaan! :-)



Siellä oli vaikka kuinka paljon nähtävää, teatteriesityksistä ja oikeista hahmoista pikkuruisiin kyliin. Mulle tuli hirvee hinku päästä Muumimaailmaan! Ehkä vien mun serkut sinne ensi kesänä...;-)



Perjantaina olin jälleen leffa-avustajana. Tää oli siis joku Gone-niminen elokuva, jota kuvasi ryhmä nuoria ja he tarvitsivat porukkaa taustalle seisomaan niin menin mukaan huvin vuoksi. :-D

Lauantaina järjestin läksiäiset. Kutsuin koko luokan ja noin puolet saapui paikalle. :-) Laitoin hiki hatussa ruokaa koko päivän ja jopa leivoin, ja ilta oli tosi onnistunut!

Untitled
Albin
Emelie
Untitled

Sain ihania läksiäislahjoja, kuten Peppi Pitkätossu-kirjan, ruotsalaisesta musiikista koostuvan kesä-CD:n, leikekirjan ja alla näkyvän t-paidan johon kaikki sai kirjottaa tervehdyksen. Oli aika sanoa suurimmalle osalle heipat. Osan olin ehtinyt hyvästellä jo aiemmin ja osaa ei tullut hyvästeltyä laisinkaan, koska ei vikaa kertaa nähdessä tajuttu että se tosiaan oli viimeinen kerta...



Tää päivä on mennyt vain ja ainoastaan pakkaamiseen. Se on tosi stressaavaa ja väsyttävää ja en oikein tiedä oonko vieläkään valmis vai onko kiloja edelleen liikaa. Mul on pöydällä ihan järkyttävä kasa tavaraa jota en saa mukaan Saksan kautta, mut mun hostperhe ottaa ne mukaan kun ne tulee kesän lopussa Suomeen käymään eli eipä siitä sen suurempaa ongelmaa synny. Naurettavaa vaan että eri lentoyhtiöillä on eri säännöt ja koska lennot menee Tukholma-Berliini ja Berliini-Helsinki niin sattuu tietysti olemaan eri määrä kiloja eri laukuissa eri lennoilla... Enkä oo vielä ees saanut mun lentolippuja eli en tiedä ees varmasti mun lentoyhtiöitä. Tosi ärsyttävää, mut kyl tää tästä. Huomenna lähtee juna Linköpingistä klo 7.24 Arlandaa kohti. Vikat 12 tuntia Ruotsissa on siis alkanut.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tillbaka till Grease

Hej!

Nyt Greasesta on jo yli kaks kuukautta. Tosi kivaa että mulla on nyt se tallenne että voin näyttää sitä halukkaille Suomessakin. :-) On hauskaa itsekin nähdä se useita kertoja niin voi katsoa eri juttuja joka kerta. Ekoilla kerroilla kun tulee vain oltua itsekriittinen... Mutta siitä oppii tosi paljon!

Tässä vielä iso kasa julkaisemattomia kuvia esityksistä!

Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled
Untitled Untitled Untitled

Mikä mieletön kokemus mielettömien ihmisten kanssa! Täysin unohtumaton. :-)

Öland

Tja!

Päätimme viikonloppuna tehdä pienen reissun etelään isäntäperheen kanssa. Juhannuspäivänä ajoimme Kalmariin, Ruotsin itärannikolle ja kävimme katsomassa Kalmarin linnaa.
Untitled Untitled Untitled Untitled

Sieltä matka jatkui todelliseen määränpäähämme: Öölantiin! Se on Ruotsin kahdesta suuresta saaresta pienempi ja lähempänä manteretta, joten sinne on rakennettu silta Kalmarista.

Untitled

Ruotsalaiset ovat aivan ihastuneita tuohon saareen, eikä mikään ihme - sen kauneutta ei voi muuta kuin rakastaa. Ajoimme ensin sillalta etelään päin suurelle alvarille, jossa kävelimme ympäriinsä ihmetellen kasvillisuutta. Karua, kalkkista maata ja kauniita, erikoisia kukkia, lohkeamia ja kiviä!

Untitled
Untitled
Harjoittelimme käenkukunnan matkimista...:-D Kaikki onnistuivat lopulta!
Untitled
Untitled Untitled Untitled 

Matka jatkui kohti Bed&Breakfast-paikkaa, jossa nukuimme la-su -yön. Saimme oman, pienen, söpön mökin!

Untitled

Kävimme illallisella Borgholmissa, Öölannin suurimmassa kaupungissa. Matkalla näimme Borgholmin linnan rauniot sekä Ruotsin kuninkaallisten kesäpaikan. Borgholm oli tosi suloinen pikkukaupunki. Kävelimme sattumalta sisään juuri siihen ravintolaan, jossa kaverini Nathalie on töissä koko kesän! Sain siis nähdä hänet vielä kerran ennen kotiinpaluuta. :-)

Untitled Untitled Untitled 

Seuraavana päivänä ajoimme Öölannin pohjoisosaan. Kävimme matkalla mm. strutsifarmilla!

  Untitled

Pysähdyimme myös Öölannin raukeilla Byrumissa. Sieltä oli hieno näkymä Blå Jungfrun -saarelle, jonne noitien sanotaan lentävän!

Untitled Untitled 
Untitled

Pysähdyimme katsastamaan kaunista rantaa. Siellä oli huumaava tuoksu noista kukista!

Untitled
Untitled
Häll
Untitled Untitled
Untitled
Aivan kuin kiveen olisi piirtynyt maailmankartta!
Kävimme kävelyllä Öölannin pohjoisimmassa osassa Grankullavikin varrella.

Untitled Untitled
Untitled
Vanha hylky
Untitled

Viimeisenä pysähdyimme Sandvikin myllyllä, joka on sekä ravintola että museo. Söimme ensin perinteistä Öölantilaista ruokaa: kroppkakor sekä lufsa ja sitten tutustuimme vanhaan, kahdeksankerroksiseen myllyyn.

Untitled

Loppupäivä kului ajaessa kotiin. Reissu oli todella hauska ja oli tosi mielenkiintoista nähdä tällainenkin osa Ruotsia! Tuli hirveä hinku päästä myös Gotlantiin joku kerta, siellä on kuulemma suurempia raukkejakin, joihin niin kovasti tykästyin... :-)