Post Arrival Orientation

Hejsan!

Sunnuntaina oli YFU:n Post Arrival Orientation, jossa lähialueen vaihtarit ja perheet kokoontuu yhteen alue-edustajan ja juniorfaddereiden kanssa.

Me vaihtarit juteltiin juniorfaddereiden kanssa paljon kaikenlaista sillä aikaa kun aikuiset laittoi ruokaa. :-D Jaettiin tähänastisia kokemuksia mm. kielestä, perheistä, koulusta ja kavereiden saamisesta. Mulla oli oikeasti ihan älytön etulyöntiasema tänne tullessani, nimittäin kielitaito. Muilla vaihtareilla on tuntunut olevan paljon vaikeampaa löytää kavereita ja pärjätä koulussa, kun taas mä oon jo ihan messissä ja saan joistain aineista jopa parempia arvosanoja kuin kaverini (siitä lisää myöhemmin)! Toki se, että satuin päätymään Estet-linjalle Folkungaan on merkittävä tekijä siinä miksi sain kavereita niin helposti. :-) Kielitaidon kehittymiseen vaikuttaa tietysti moni asia, mutta sanoisin kyllä että tärkein kaikista on oma aktiivisuus ja halu oppia. Tunnen monia vaihtareita, jotka ei osannut ruotsia ollenkaan tänne tullessaan mutta puhuvat nyt jo melkein sujuvasti, ja toisia samasta lähtötilanteesta jotka eivät edelleenkään puhu sitä lähes laisinkaan. Ainoa ero vaikuttaa olevan tosissaan yrittäminen.

Annie, Hanna, Merle, minä, Maïna ja Mantas

Mun juniorfadder on Hanna, joka on ranskalaisen vaihtarin, Maïnan, hostsisko. Hän on todella mukava! Käytiin kahvilla noin viikko sitten, tutustuttiin toisiimme ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Mantasin juniorfadder on Annie, entinen vaihtari joka on mun kanssa samassa koulussa, mutta eri linjalla. Maïna ja Mantas käyvät erästä toista Linköpingin lukiota, Katedralskolania. Merle, saksalainen vaihtari, liittyi seuraamme Göteborgista. Hän nimittäin missasi oman tärkeän PAO:nsa, joten hänen piti matkustaa meidän luoksemme.

Mulla oli viime torstaina myös "kehityskeskustelu" mentorini kanssa. Oltiin yhtä mieltä siitä että mulla sujuu tosi hyvin koulussa sekä kielen, kavereiden että aineiden kanssa. :-)

Olen myös jutellut hostäitini kanssa siitä, miten mulla on perheessä sujunut. Kaikki on siis mennyt tosi hyvin, ja nyt puhuttiin selväksi kaikki asiat, jotka on mun vastuulla ja mitä multa odotetaan. Tässähän ois alle kuukausi enää jäljellä perheenvaihtoon, mutta täällä on sujunut kaikki niin hyvin että on ehkä pieni mahdollisuus että voisin jäädä. Katsotaan mihin tilanne kehittyy, en halua nyt luoda mitään ennakko-odotuksia mihinkään suuntaan. En usko että uutta perhettä mulle on alettu vielä edes etsiä ja se voi olla tosi vaikeaa. Jännä tilanne, kuukauden kuluttua varmaan asia selviää...

Nyt on siis käyty jos jonkinlaisia kehittäviä keskusteluja näin kahden kuukauden kunniaksi. Yleisesti ottaen menee tosi hyvin, oon onnellinen ja todella kiitollinen kaikesta. Mutta kaikilla on huonot hetkensä. Eilen mulla oli aamusta lähtien sellanen olo etten jaksa, etten kestä edes koko päivää, mua sattui vaikka olin ihan kunnossa. Stressi perhetilanteesta, koti-ikävä ja paine koulusta saivat aikaan tunteen, että olin ihan hukassa, en tiennyt mitä tekisin. Mutta kun kaverit kysyi käytävällä miten menee, en voinut enää pitää kaikkea sisälläni, joten purskahdin itkuun ja kaikki tuki mua. Kävin koulun jälkeen muutaman luokkalaiseni kanssa kahvilla ja olo piristyi ihan älyttömän paljon. Tollasia päiviä tulee joskus kaikille, ja saa tullakin. Mutta niistä selviää useimmiten puhumalla, ja syömällä jotain hyvää. ;-)