Tässäpä viimeinkin tämä kauan sitten lupaamani kielivideo! Kuvasin sen jo pari viikkoa sitten, mutta muokkaamisessa oli pienoisia ongelmia. Nyt kuitenkin sain sen vihdoin toimimaan!
Saatte tässä pitkästä aikaa kuulla mun puhuvan ruotsia, yritän jopa vääntää mun alueen murretta. :-D Pahoittelen sössötystä, sekavuutta ja huonoa lopetusta (kamerasta loppui muisti kesken)...
7 kommenttia:
Ihana video! :) Tykkään tosi paljon aina kattoo näit sun videoit!
Mulle toi vokaali juttu tuli tutuks jo ekalla viikolla pienten kömmähdysten kautta :) Piti esitellä pari ja mun parin nimessä oli o-kirjain jonka sitten suomalaisittain kirjotin u:na. Myös mun sukunimessä olevan y-kirjaimen takia on tullut vähän ongelmia kirjaimia luetellessa :D
Sun ruotsi kuulostaa muuten tosi hyvältä!
-Inka :D
Hei!
Mukavaa, että sait videon tehtyä; on kiva kuunnella noin hyvin lausuttua ruotsia ja oppia uutta! Tässä muutamia ajatuksia:
Imperfektin lyhentämisestä en tiennytkään, mutta luulen, että siitä voi jossain vaiheessa tullakin osa kirjakieltä. Ruotsissa on aiemmin esimerkiksi käytetty erillistä monikollisen tekijän persoonamuotoa, joka sekin usein oli infinitiivin näköinen:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Svenska#mediaviewer/File:Östergötlands_dagblad_april_1938.jpg
Ja kun ruotsalaiseen kulttuuriin kuuluu vahva käytännöllisyyden arvostus, voidaan odottaa, ettei -ade-pääte pelkän tunnearvon varassa pitkälle pötki... On siellä mietitty sitäkin, pitäisikö de-pronominin objektimuoto "dem" jättää pois käytöstä, kun niin monet eivät sitä enää osaa:
http://sverigesradio.se/sida/avsnitt/433892?programid=411
"Vart är du?" oli myös ihan uusi juttu. Tuli mieleen englannista kieliopillisesti vastaava tapaus, siellähän sanotaan esim. "have you been to Finland?" vaikka luulisi sen olevan "been in Finland".
Olisi vielä muuan kysymys, joka liittyy ruotsinkielisen kerronnan ja kuvailun tapoihin. Minusta tuntuu, että siinä kun suomessa usein käytetään verbiä "olla", on ruotsissa yleisempää määritellä oleminen konkreettisesti, tyyliin "ligga", "stå" tai "sitta". Ei tietty ole väärin sanoa "jag är här på gatan", mutta sanooko ruotsalaiset mieluummin "jag står här på gatan", noin esimerkiksi?
Kiitos Inka! :)
Olavi, imperfektin lyhentäminen tosiaan tapahtuu vain -ade-päätteisten imperfektimuotojen (1. konjugaation verbit) kanssa puhekielessä, joten en usko että pitkästä muodosta luovutaan. Ruotsalaiset kirjoittavat lähes aina oikeaoppisesti (jos ei kavereiden kanssa tekstailua yms. lasketa) vaikka puhuisivat kuinka väärin.
"Dom" tosiaan kuuluu riikinruotsin lausuminen sekä sanassa de että dem. Suomenruotsissa de lausutaan di ja dem lausutaan kuten se kirjoitetaan, ongelmaa ei siis esiinny. Subjekti- ja objektimuotojen ero on kuitenkin todella looginen ja helppo, joten on kyllä ihmeen laiskaa jos objektimuodosta joku päivä luovutaan.
Englannin "been in" ja "been to" ovat molemmat käytössä, mutta ne tarkoittavat eri asiaa. Esim. "Have you been to Finland?" = "Oletko käynyt Suomessa?", kun taas "Have you been in Finland?" käännettäisiin "Oletko ollut Suomessa?" Prepositio to ilmaisee siis lyhytaikaisempaa käyntiä ja in ilmaisee pitkäaikaisempaa oleskelua.
Ruotsissahan on myös var-verbejä, kuten glömma, jolloin suomenkielinen lause "Unohdin kirjat kouluun" kääntyy "Jag glömde böckerna i skolan". Suomeksi kirjat on siis unohdettu jonnekin, kun taas ruotsiksi ne on unohdettu jossakin. Sama pätee englanniksi: "I forgot my books at school".
Jep, näin on. Ihmisien oloa kuvaillessa vara-verbi on tavallisin, mutta asioiden ja esineiden paikkaa kuvaillessa ligga ja stå ovat yleisimmät.
Yksi sivupolku tähän liittyen on mennä-sanan puute. Sen sijaan käytetään aina menemistapaa, kuten kävellä tai matkustaa. "Mennäänkö?" kääntyy siis joko "Ska vi gå?" tai "Ska vi åka?" riippuen, ollaanko matkaan lähdössä jalan vai kulkuvälineitse. Gå-sanaa ei tässä tapauksessa voi siis käyttää käännöksenä mennä-sanalle ihan miten huvittaa, vaikka niin saattaisi kuvitella englannin hämäävän go-sanan perusteella.
Kiitos vastauksista! Hyviä tarkennuksia. Saa nähdä, miten kielioppi kehittyy. Jos ihmiset hallitsevat sen kirjakielessä, niin ei siinä sitten lie ongelmaa – kaikkiallahan puhekieleen kuuluu omat yksinkertaistuksensa.
Verbit näyttävät suorastaan paljastavan jotain siitä, miten eri kielissä erilaiset ajattelumallit ovat tavallaan sisäänrakennettuina. Jos ajatellaan vaikka tuota unohtaa vs. glömma -juttua: suomessa verbin sisältämään informaatioon kuuluu sekä kirjojen tuominen kouluun (till skolan) että itse unohtaminen. Ruotsissa taas glömma kuvaa vain unohtamista, jonka hetkellä oltiin koulussa (i skolan). Näin minä ainakin tuon eron selittäisin.
Kysymykseen olla-verbin monista vastineista minut johdatti alunperin eräs teoria, joka liittyy juuri eri kielten erilaisiin maailman hahmottamisen tapoihin (mentaalimallit). Ruotsin mentaalimalli korostaa sen mukaan toimintaa eli verbejä, suomen taas olioita eli substantiiveja. Pitänee taas pommittaa linkillä aiheeseen liittyen :)
http://areena.yle.fi/radio/1848613
Ja tämän pohjalta vielä kysymys, mikä tuntuu noin suomen puhujana kaikkein vieraimmalta ruotsin kielessä, kun sitä tulee siellä joka päivä käytettyä?
Tällaiset keskustelut on tosi kiinnostavia, joten kiva vaan jos mun vastauksista on iloa!
Oudointa ruotsissa on mulle edelleen se, että substantiiveilla on suvut sekä määräiset ja epämääräiset taivutusmuodot. Se on niin kaukana suomesta, että edelleen tulee päivittäisiä virheitä substantiivien taivutuksen tai suvun kanssa. Myös prepositiot on ikuinen taistelu - niitäkään kun ei suomessa samalla tavalla ole eikä niitä voi aina päätellä loogisesti. Mutta toisaalta ihan sama juttu englannin kanssa, prepositiot tuntuu välillä täydeltä mahdottomuudelta...
Ruotsissa on myös tosi paljon ranskasta lainattuja sanoja, esim. ranskikset on pommes frites, vihreät pavut haricots verts, pieni lautanen assiette jne. Mä en oo koskaan opiskellut ranskaa, joten tällaiset sanat on tosi vaikeita opetella kun ei oo mitään pohjaa.
Joo, näin on! Musta tuntuu ettei monet lähdekään vaihtoon Ruotsiin kun se on vähän "liian lähellä". Mutta mun mielestä se on jotakuinkin maailman mielenkiintoisin maa, niin että on mukavaa jutella jonkun kanssa jolla on sieltä omaa kokemusta ja näkemystä.
Prepositiot ja suvut, no, eipä ihme. Sama täällä! Ne on niitä juttuja joita pitää kuulla paljon ja oppia ulkoa, ei tunnu muu auttavan. Itselläni oli viime syksynä lähes maaninen suhde Sveriges Radioon ja SVT:hen, ja siinä monet ilmaisut ja rakenteet jäi hyvin päähän. Varsinkin kun lemppariohjelmiaan kuunteli podcasteina om och om igen :D Mutta pitää tietoja soveltaakin. Aina voi tietty kirjoittaa; pidän esim. ruotsinkielistä blogia osoitteessa http://blogs.helsinki.fi/olseol/ Valitettavan vaikeaa sen sijaan on päästä puhumaan ruotsia säännöllisesti, ja just se olis kaikkein tärkeintä. Yliopistollakin ruotsinkieliset on vähän omissa porukoissaan, eikä sitä nyt ventovieraille mene hihkumaan, että "ah men tjena, hade du lust å snacka på svenska med mig?"
Ranskankielisten lainasanojen yleisyys oli muuten taas uusi yllätys! Onko niin, että noita oikeasti käyttää kaikki? Ettei kukaan sano "gröna bönor" tai "en liten tallrik"? Ja btw, nyt tajusin, miksi ukko ja mummo kutsuu kahvikupin aluslautasta nimellä "asetti" :D
Niinpä, kyseenalaistusta kohdemaastani sain kuulla vaikka kuinka paljon ennen lähtöä. Lisää aiheesta vanhemmissa teksteissä, kuten: http://petrasverige.blogspot.se/2014/06/56-dagar-kvar-till-sverige.html
Ymmärrän yskän. Se on vaan hankittava suomenruotsalaisia kavereita jostain :-D
Kyllä monet sanoo myös "gröna bönor". Pommes frites, joka lausutaan pom frit näin suomalaisittain, lyhennetään välillä pelkkä pommes, lausuttuna kuten kirjoitetaan. Ihan toinen juttu onkin sitten nykyaikaiset lainasanat englannista, juustohampurilainen kun on ruotsiksi "cheese", ajoitus "tajming", tiukka "tajt" jne...
Lähetä kommentti