sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Första advent

Tja!

Keskiviikkona meidän koulun oppilaskunta järjesti studentkickoffin jossa olin kavereiden kanssa pitämässä hauskaa!

Jasmin, Hilda, Joy
Perjantaina oli jännittävä päivä, sillä Suomen eduskunta äänesti sukupuolineutraalista avioliittolaista. Onneksi useampi äänesti rakkauden puolesta!


Perjantai-iltana käytiin Hannan ja muutamien perhetuttujen kanssa katomassa Spex-esitys. Se on musiikintäyteistä teatteria ja esiintyjät on pääosin yliopisto-opiskelijoita. Esitys on interaktiivinen: yleisö saa huutaa väliin muokkauksia, esim. omstart. Siellä oli tosi kivaa!

Lauantaina oli ystäväperheiden julmiddag; jokainen perhe toi vaikka mitä ruokia ja kulutettiin päivä syöden ja tehden kaikenlaista hauskaa. :-)

Penny ja hostsisko Hanna
"Luciakulkueessa" hostäiti Carinin kanssa
Tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, ollaan leivottu luciapullia ja pipareita, sytytetty kynttilöitä ja jouluvaloja, juotu glögiä ja kuunneltu joulumusiikkia. Mysigt! :-)


Uudessa perheessä siis elämä lähtenyt rullaamaan todella hyvin! Koulumatka on lisäksi lyhentynyt huomattavasti. ;-) Tää tuntuu oikeastaan vielä sopivammalta kuin saapumisperhe, tosi rentoa ja välittävää porukkaa. Loppuvuosi tulee kulumaan hyvässä seurassa!

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi kannatat sukupuolineutraalia avioliittolakia? Onhan se ennestäänkin tasa-arvoinen, sekä miehet että naiset voivat mennö naimisiin. :D tämä oli homoilta ja lesboilta vain väline siihen, että voivat adoptoida lapsia. Kyllä, lapsella voi olla välittävä perhe jne. Mutta lasta voidaan kiusata isiensä tai äitiensä vuoksi. Lapsi ei saa luonnollista kasvuympäristöä. Ei kaksikaan isää korvaa äitiä. Kaksi äitiäkään ei auta, lapsi tarvitsee myös isän kasvatusta. Miksi ette ajattele lapsia? Asuisitko itse mielellään kahden miehen seurassa? Selvä, voi olla että kyllä, mutta pieniltä lapsilta ei kysytä. Kaikki eivät halua. Ja tämä on kirkon oppeja vastaan!

Petra kirjoitti...

Voit lukea tämän artikkelin, siinä tiivistyvät kaikki ajatukseni aiheesta. Toivottavasti se muuttaa käsityksesi avarakatseisemmaksi. http://nyt.fi/a1305895246029

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttisi tuntuu hieman vihamieliseltä, jos näin voi sanoa. Toivoisin myös sinulta hyväksyntää niille, jotka tätä vastustavat.
Luin artikkelin, ja oli kyllä todella hyvä, suurimmaksi osaksi. Tuohon Raamattua käsittelevään kohtaan kyllä pakko sanoa, että raamatussa ei ole mitään ristiriitaista. Jos tuntee kokonaisuuden eikä vain yhtä lausetta sieltä täältä.
Itse olen tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, juurikin sen takia, koska omat arvoni ja uskonnollinen vakaumukseni ..ääh en osaa jatkaa tota lausetta, mut siis tarkotan sitä että niinku omat arvot ja vakaumus ei hyväksy tällasta. En tiiä mitä sanoja täs pitäis käyttää mut toivon et ymmärrät oikein!
Mut ton jutun lukemisen jälkeen käsitykseni kyllä vähän muuttui, enkä enää ajattele niin jyrkästi et homopareille ei sais antaa lapsia. Kiitos :)
Kuitenkin kun oma uskontoni perustuu täysin raamattuun eli Jumalan sanaan, en voi hyväksyä homoutta. Toisaalta, ei se vaikuta minun uskomiseeni, vaikka homot menisivätkin naimisiin.
Toivottavasti en ollut ihan sekava ja toivottavasti ymmärrät. On monenlaisia kantoja asiaan ja arvostan sitä, että on erilaisia mielipiteitä :) kiitos vielä!

Petra kirjoitti...

Mukava kuulla, että artikkeli oli avartava.
Tarkoitukseni ei ole laisinkaan olla vihamielinen. Arvostan jokaisen ihmisen maailmankatsomusta, oli se sitten uskonto tai joku muu, mutta koskien sukupuolineutraalia avioliittolakia minun on todella vaikea ymmärtää vastustavaa kantaa.
Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa, ei ikää eikä myöskään sukupuolta. Kristinusko on loppujenlopuksi rakkautta ja ymmärtäväisyyttä painottava uskonto jos olen ymmärtänyt oikein. Vaikka Raamatussa mainitaankin, että homous on "väärin" (tai jotain sinnepäin, en itse ole tutustunut Raamattuun kovin läheisesti) ja kunnioitan että se kuuluu uskoosi, en silti voi ymmärtää mitä väärää siinä on. Rakkaus on rakkautta joka tapauksessa ja mielestäni jokaisella pitää olla samat oikeudet koskien rakkautensa sinetöimistä.
Minua ei ole kastettu, en ole käynyt rippikoulua, en ole koskaan kuulunut kirkkoon. Olen ateisti vuosien pohtimisen ja vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen. En tiedä kristinuskosta oikeastaan paljoa enempää kuin muistakaan maailmanuskonnoista, sillä elämänkatsomustiedossa, jota olen opiskellut yli kymmenen vuotta, mitään uskontoa ei painoteta tärkeämpänä tai oikeampana kuin muita. Oikeastaan, en ole koskaan ollut uskonnollinen (yrityksistäni huolimatta), joten en tiedä laisinkaan miltä se edes tuntuu. Voin siis sanoa olevani käytännössä suhteellisen tietämätön uskosi todellisesta laidasta, joten minun on vaikea ymmärtää sitä. Ehkä samalla tavalla sinun on vaikea ymmärtää minun näkemystäni. Omaan maailmankatsomukseeni kuuluu yhtäläiset ihmisoikeudet kaikille sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja kaikista muista tekijöistä riippumatta. Siksi sukupuolineutraali avioliittolaki on minulle erittäin tärkeä asia ja olen todella onnellinen että se on näillä näkymin menossa viimeinkin läpi.

Anonyymi kirjoitti...

Yritetään vain molemmat ymmärtää toisen ja kaikkien ajatuksia ja tunteita! Kiitos vastauksistasi, on hienoa jutella eri näkökulmasta ajattelevien ihmisten kanssa ja näin saada uusia ajatuksia itsekin pohdittavaksi.
En osaa selittää uskomisesta, muuta kuin että niille, jotka uskovat, se on todella tärkeä asia ja siksi se vaikuttaa voimakkaasti mielipiteisiin ja ihan kaikkeen. Jotkut voivat ajatella että se on rajoittavaa, mutta jokainen kuitenkin itse päättää uskooko vai ei, se ei ole pakko. Joillekin usko voi olla tärkeämpää kuin ne asiat, jotka uskon takia jäävät. :)
Tiedän homoseksuaalejakin, jotka eivät toteuta homouttaan uskon tähden.
Minun ei ole kovin vaikea ymmärtää sinun näkemystäsi, kun tiedän ettet mihinkään uskontokuntaan kuulu. Ymmärrän sen hyvin ja tahdon itsekin ihmisille yhtäläisiä oikeuksia ja tasa-arvoa niissä asioissa, jotka eivät sodi uskontoani vastaan.

Petra kirjoitti...

Aivan!
Sen ymmärrän. Mutta seksuaalista suuntautumistaan ei kukaan voi valita, sitä ei voi terve ihminen olla toteuttamatta. Se on osa ihmistä ja sen takia täysin luonnollinen asia, kohdistui se sitten vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen. Minä puolestani tunnen sekä uskovaisia homoseksuaaleja että uskovaisia, jotka eivät tuomitse homoutta ja voivat elää uskonsa kanssa silti sulassa sovussa. He ovat sitä mieltä kuten minäkin, että rakkaus on universaalia eikä kenenkään rakkaus ei ole parempaa kuin toisten, joten rakkautta ei saa rajoittaa epätasa-arvoisella avioliittosysteemillä. Heidän argumenttinsa tähän asiaan on lisäksi, että Raamattua on tulkittava nykyaikaisesti. Raamattuhan itsessään ei ole suoraan Jumalan sanelema kuten esimerkiksi Koraani, vaan tulkinta hänen sanomastaan (jos olen oikein koulussa ymmärtänyt). Miksi emme siis tulkitsisi hänen sanaansa uudelleen tuhansien vuosien jälkeen? Yhteiskunta on kehittynyt hurjaa vauhtia ja uskonnon on mielestäni päivityttävä sen mukana, ainakin tietyissä määrin. Raamatussa onkin paljon "vanhentunutta" materiaalia, jonka useimmat kristityt ohittavat (esim. kuolemantuomio kaikessa moninaisuudessaan), mutta homoutta koskeviin sanomiin tartutaan tiukasti vaikka yhteiskunta on sen hyväksynyt. Sitä en voi millään ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti...

En ole itsekään ihan niin hyvin Raamattuun tutustunut, että osaisin kertoa tästä vain esimerkkejä jne. Mutta vannon, että se uskontokunta, johon minä henk.koht. kuulun, noudattaa Raamatun oppia. Joitakin tulkinta- ja kulttuurieroja on eri maissa tässä uskonnossa, mutta jokatapauksessa.
Miten vain seksuaalisesti suuntautunut ihminen voi olla toteuttamatta tätä, onhan sinkkujakin, joilla ei ole edes mahdollista toteuttaa tätä toisen henkilön kanssa. Miksei siis uskova homo pystyisi olla toteuttamatta halujaan, kun vielä uskokin niin paljon merkitsee jne.
Tarkoitatko siis, että ne jotka eivät toteuta seksuaalisuuttaan, ovat sairaita?
Olisi hienoa osata kertoa enemmän omasta näkemyksestäni ja uskostani tähän asiaan liittyen, mutta se vaatisi todella paljon Raamatun selailua ja ystävien apua tulkinnassa ja ymmärtämisessä. :/

Olavi Seppänen kirjoitti...

Hei!

Tähän keskusteluun ei teologian opiskelija voi jättää sanomatta sanaansa :) Itse olen ollut hyvin pettynyt lähes kaikkeen, mitä avioliittolain muutoksesta on viime aikoina sanottu; siis sekä sitä puoltaviin että vastustaviin argumentteihin.
Ensin mainituissa minua ärsyttää sentimentaalisuus, jonka voi tulkita johtuvan joko kylmästä laskelmoinnista tai sitten ymmärtämättömyydestä. Tarkoitan tuota ajatusta jonka, Petra, ilmaisit näin: "[R]akkautta ei saa rajoittaa epätasa-arvoisella avioliittosysteemillä." Tämä ajatus ei ota rakkautta ilmiönä alkuunkaan vakavasti vaan olettaa, että se olisi jotenkin lakien kahlehdittavissa. En usko, että näin on. Jos homoseksuaalisuus haluttaisiin uudelleen määritellä rikokseksi, olisi rakkausargumentti paikallaan – mutta tässä tilanteessa se on irtopisteiden onkimista.
Vaikka olenkin uskovainen, täytyy sanoa, että osa vanhan lain kannattajista on vain vesittänyt asiaansa tässäkin esiin tulleilla Raamattu-argumenteilla. Niiden uskottavuus on yhteiskunnassamme nolla, ja tämän faktan kanssa pitäisi tulla toimeen. Myöskin sekulaarimmat ovat lähinnä rasittaneet äänihuuliaan aivojensa sijaan, ja avautumiset ovat olleet sen mukaisia.
Minä lähden siitä, että avioliitto on (yleisesti, ei vain kristillisesti) pyhä vahvistus sellaiselle ihmissuhteelle, joka on yhteisön jatkuvuudelle välttämätön: siis sukukypsän miehen ja naisen suhteelle. Homoseksuaalisilla suhteilla on toki sama arvo kuin heterosuhteilla, mikäli katsomme asiaa suhteessa olevien yksilöiden näkökulmasta. Yhteisön uudistumiselle ja elämälle homosuhteet ovat kuitenkin arvottomia, sillä niistä ei synny uutta elämää. Ja juuri yhteisöllisen arvonsa vuoksi miehen ja naisen suhde ansaitsee minun silmissäni avioliiton pyhityksen.
Perimmäinen syy konservatiivien heikkouteen tässäkin debatissa ei ole suinkaan ollut satunnainen Raamatulla argumentointi, vaan kyvyttömyys luopua yksilön näkökulmasta, joka on kaikenlaisen liberalismin perusta. Tämä kyvyttömyys näkyy mm. siinä, kuinka paljon on paasattu "lapsen oikeudesta isään ja äitiin". Ei se ole pääasia. Niin kauan kuin tuijotetaan vain jonkun napaan – olipa se sitten oma napa, homon napa, lapsen napa tai joku muu – tulee politiikka kulkemaan samaan suuntaan, ja konservatiivit ovat lähinnä riippakivi. Jos he haluavat olla aito vastavoima, kannattaa aluksi miettiä lähtökohdat perusteellisesti uudelleen.

Petra kirjoitti...

Anonyymi:
Tarkoitan tilannetta, jossa homoseksuaali tukahduttaa seksuaalisuutensa eikä anna itselleen lupaa toteuttaa sitä uskonsa vuoksi. Se on eri asia kuin esimerkiksi sinkkuus joka ei aina ole oma valinta. Kuten ei seksuaalisuuskaan. Olen nimittäin kuullut tilanteista, jolloin homoseksuaalit yrittävät kieltää seksuaalisuutensa ja "esittää heteroa" (olla esimerkiksi naimisissa naisen kanssa koko elämänsä ja vasta vaimon kuoltua tulla ulos kaapista, jos silloinkaan) uskonsa vuoksi, ja se on mielestäni todella väärin. Mielestäni yksilöiden ei pitäisi tuntea uskontonsa rajoittavan heitä tällä tavoin. Uskonnon pitäisi hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat, niiden asioiden puitteissa joihin he itse eivät voi vaikuttaa.

Olavi:
Hei, kiitos kommentistasi!
Osasta asioista olen samaa mieltä kanssasi. Joistain en kuitenkaan ole: seison sanojeni takana, minun mielestäni tämänhetkinen avioliittolaki todella rajoittaa homoseksuaalien oikeuksia rakkautensa "virallistamiseen". En tarkoita sitä tavalla jolla sen ilmaisit, että itse rakkaus olisi joidenkin lakien kahlittavissa. Mutta ihmisoikeudet ovat. Tästä pääsemmekin lapsiasiaan: perheen sisäisellä tai ulkopuolisella adoptiolla, keinohedelmöityksellä tai sijaissynnyttäjällä samansukupuolistenkin parien on mahdollista saada lapsia. Ja vaikka se ei tosiaan luonnollisesti ole mahdollista, homopariskuntien kyvykkyys kasvattaa lapsia ei ole sen huonompi kuin heteroidenkaan. Mielestäni avioliiton "yhteisöllinen arvo", jonka mainitsit, on tänä päivänä täysin merkityksetön, mehän emme tarvitse enää lisää ihmisiä tälle maapallolle. Siksi tätä asiaa on mielestäni tarkasteltava pääasiallisesti yksilön näkökulmasta. Tämä lakimuutos ei vaikuta kenenkään muun elämään kuin heidän, jotka sen ansiosta saavat mennä naimisiin. Sekä tietysti lapsien, jotka saavat mahdollisuuden uuteen, turvalliseen perheeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Jos homoseksuaalinen henkilö itse tuntee uskonsa tärkeämmäksi kuin uskonsa mielestä väärän seksuaalisuutensa, mitä ongelmaa siinä on ettei hän sitten toteuta seksuaalisuuttaan? Ihmiset saavat valita uskonsa. Jos joku ei tahdo pitää uskoaan esimerkiksi juuri homouden takia, se ei ole pakko.
Petra, emmekö me juuri Suomessa tarvitsisi lisää lapsia ja nuoria väestön ikääntyessä?
Olaville kiitos todella hienosta kommentista, sinulla on hieno kanta!

Petra kirjoitti...

Tuohon en voi sanoa muuta kuin että mua surettaa niiden ihmisten puolesta. Mutta tietysti se on heidän oma valintansa. Mulle se vaan tuntuu väärältä ja vaikealta ymmärtää.
Suomessa asian laita ehkä on näin. Mutta se, että homot saavat mennä naimisiin ei pienennä väkilukuamme, vaan pikemminkin kasvattaa sitä adoptioiden lisääntyessä. Mutta tähän maailmaan emme todella tarvitse enempää ihmisiä, meitä on aivan liikaa jo nyt.

Olavi Seppänen kirjoitti...

Petra, kirjoitit:

"En tarkoita sitä tavalla jolla sen ilmaisit, että itse rakkaus olisi joidenkin lakien kahlittavissa. Mutta ihmisoikeudet ovat."

Kyllä, niin ovatkin. Haluaisin kuitenkin kuulla, mihin perustat käsityksesi ihmisoikeuksista, sekä mitä ihmisoikeutta vanha avioliittolaki tarkalleen ottaen rajoittaa. Mitä tulee homo- tai lesbopariskuntiin kasvattivanhempina, sen voin kyllä hyväksyäkin. Onhan lapsen parempi kasvaa vanhempien kanssa kuin ilman heitä. En kuitenkaan arvioi, pitäisikö isä-äiti-mallin olla tässä ensisijainen vai ei. Tutkimukset, joissa arvioidaan sen tarpeellisuutta, ovat varmasti läpipolitisoituneita. En usko, että kukaan tutkii aihetta haluamatta sanoa jotakin sateenkaariperheistä.

Keskeisempiä kysymyksiä herää siitä, kuinka kommenteissasi tasapainoilet maapallon edun ja yksilön itsetoteutuksen oikeuden välissä. Kirjoitat näin:

"[T]ähän maailmaan emme todella tarvitse enempää ihmisiä, meitä on aivan liikaa jo nyt."

Ihan aluksi kysyn piruuttani, ketkä meistä ovat mielestäsi liiallisia ihmisiä. Toisin sanoen, mistä alkaisit harventaa, jos saisit valita? Jos tämä kuulostaa liian radikaalilta, kysyn, ketkä olisivat saaneet jäädä syntymättä. Onko oma elämäsi yksi niistä, joita on tällä hetkellä käynnissä "aivan liikaa"? Ja mikä tärkeintä: olisiko onnettoman asiaintilan korjaamiseksi paikallaan rajoittaa yksilön oikeutta suvunjatkamiseen?

Tähän väliin voin todeta, että ongelma ei välttämättä ole silkka ihmisten määrä maapallolla, vaan toimintamme täällä. Tämä näkemys tulee ilmi silloin tällöin, voin etsiä esimerkkejäkin, jos haluat.

Olavi Seppänen kirjoitti...

Mutta nyt takaisin siihen, miksi asenteeni avioliittoon on sellainen kuin se on. Otan lähtökohdaksi toisen väitteesi, joka muistuttaa edellä mainittua:

"Mielestäni avioliiton 'yhteisöllinen arvo', jonka mainitsit, on tänä päivänä täysin merkityksetön, mehän emme tarvitse enää lisää ihmisiä tälle maapallolle."

Minusta tällaisen näkemyksen ytimessä on historian halveksinta, josta kasvaa kapeakatseinen ja itsekeskeinen ajattelutapa. Kun sanot, että emme "tarvitse enää" lisää ihmisiä tälle maapallolle, on syytä kysyä, että milloin ihmisiä sitten lakattiin tarvitsemasta. Onko meitä ylipäätään alettu tarvita missään vaiheessa? Minusta näyttää siltä, että käsityksesi ihmisen olemassaolon oikeutuksesta perustuu hänen "tarpeellisuuteensa", josta on muuten hyvin vaikeaa löytää todisteita. Itse asiassa ihmisen ikiaikainen haitallisuus ja tarpeettomuus olisi paljon helpompi perustella, noin äkkiseltään. Ja kun nyt kerran olet todennut, ettei meitä enää tarvita lisää, niin menkäämme rauhassa hautaan koko laji.

Pieniin sanoihin ja ilmaisuihin kätkeytyy perimmäisiä kysymyksiä, ja jos saan kehua, niin olet aika haka tuomaan tämän ilmi! Sanot, että avioliiton yhteisöllinen arvo on täysin merkityksetön "tänä päivänä". Lisäisin vielä, että länsimaissa. Kokeilepa syöttää tuo käsityksesi tavalliselle intialaiselle, arabille tai kongolaiselle… Tai ehkä parempi, ettet kokeile. Varsinainen ongelma on kuitenkin se, että oletat tulevaisuuden muistuttavan länsimaiden nykypäivää, vaikka oikeasti tulevaisuus on tuntematon.

Jos tarkastelee inhimillisten sivilisaatioiden historiaa, huomaa pian, että "tänä päivänä länsimaissa" on monessa suhteessa poikkeuksellinen ja hyvin tuore asiaintila, jonka pysyvyydestä ei ole mitään todisteita. Suurimman osan ihmiskunnan historiasta merkitykselliset arvot ovat liittyneet nimenomaan yhteisön jatkuvuuteen: luonnollinen lisääntyminen, yhteisön identiteetti ja yhteisten velvollisuuksien täyttäminen ovat aina välttämättömyyksiä. Uskomattoman vauraat ja turvalliset olosuhteet, joissa sinä ja minä elämme, aiheuttavat käsityksen, että näin ei "enää" olisi. Minä pidän sitä näköharhana.

Edustamani asenne, siis konservatismi, on ytimeltään historian inspiroimaa pessimismiä. Konservatiivi muistaa vaikeat ajat herkemmin ja on siksi taipuvampi myös niitä odottamaan. Tästä nousevat konservatiiviset arvot: on pidettävä kunniassa kivijalkoja, joille inhimillinen yhteisö viime kädessä rakentuu (ks. edellinen kappale), koska niiden varassa selvitään myös mahdollisista tulevista kriiseistä. Ei liene sattumaa, että konservatiiviset arvot korostuvat kriisien myötä. Arvoista ei kuitenkaan ole paljon apua, jos jokin aiempi sukupolvi on viskannut ne mäkeen, koska niitä ei juuri sen omana aikana satuttu tarvitsemaan.

Luonnolliseen suvunjatkamiseen kykenevälle parille suotava erityinen arvo ja asema on minulle ymmärrettävä ja kannatettava asia, koska näkökulmani ottaa historian vakavasti. Kysymys on sellaisen ilmiön arvostamisesta, jonka ansiosta meidänkin sukupolvemme on täällä, ja josta myös tulevien sukupolvien olemassaolo mitä todennäköisimmin riippuu. Jos tällaiset ilmiöt (ks. edelleen toissa kappale) eivät ansaitse mielestäsi erityistä arvonantoa, on minun pääteltävä, ettet juuri arvosta omaakaan olemassaoloasi. Päätelmä on toivoakseni virheellinen, mutta kuulisin mielelläni, miksi.

Petra kirjoitti...

Aloitan muistuttamalla, että olen 18-vuotias lukiolainen, en teologian yliopisto-opiskelija kuten sinä. :D Toivon siis että ymmärrät, etten valitettavasti vielä ole täysin samalla tasolla mitä tulee argumentoinnin syvällisyyteen ja sanavalintojen oikeellisuuteen.

Mielenkiintoisia ajatuksia! Tässä vaiheessa tajusin kuitenkin, että emme tule pääsemään puusta pitkälle, sillä arvomaailmamme ovat pohjimmiltaan niin erilaiset.

Nykyinen avioliittolaki rajoittaa ihmisten oikeuksia adoptioon ja rakkautensa virallistamiseen (tai miksikä avioliittoa muulla tavalla nyt kutsuisi) seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Mielestäni se on ihmisoikeuksien rajoittamista. Mitä tutkimuksiin tulee: monet nais- tai miesparien täysin normaalit lapset todistavat jo itsessään sen, että äiti ja isä -systeemi ei ole välttämätön. Kuten ei ole yksinhuoltajaäitien tai -isienkään tapauksessa.

Ihmisten määrään liittyvät mielipiteeni ovat vielä alkeellisella tasolla enkä osaa täysin perustella, miksi ajattelen niin, ainakaan sellaisella syvyydellä, joka ehkä tyydyttäisi sinua. Yritän kuitenkin parhaani mukaan. Aika provosoivia kysymyksiä laitoit tulemaan. Yksilön suvunjatkamisen rajoittamisesta en tietääkseni sanonut mitään enkä sellaista ehdotakaan. En harventaisi mistään tai jätättäisi ketään syntymättä, en tietenkään asettaisi ihmisiä arvojärjestykseen sillä tavalla. Mutta ihmisten tämänhetkinen määrä on liikaa maapallollemme ja se tulee kostautumaan. Kyllä, myös laatu ratkaisee kuten sanoit, toimintamme täällä ei ole kestävää. Mutta ennemmin tai myöhemmin maailma keksii tavan harventaa meitä tavalla tai toisella, ja se johtuu meistä. Joko tuhoamme itse itsemme esimerkiksi uudella maailmansodalla, joka voi puhjeta esimerkiksi siinä vaiheessa, kun öljy sanoo lopullisesti kaput eikä sille ole vieläkään keksitty tehokasta korviketta. Tai sitten saamme aikaan sen, että maapallosta tulee meille elinkelvoton ja lajimme joko kuolee sukupuuttoon tai vähintäänkin harventuu merkittävästi, ja ehkä alkaa muuttua erilaiseksi evoluution saatossa sopeutuakseen ilman korkeaan hiilidioksidipitoisuuteen tms. Kauhukuvia voisi maalata satoja erilaisia. Pointti on se, että toivon ettei lajimme tarvitsisi kohdata tällaista katastrofia, mutta se tuntuu olevan väistämättä edessä populaation kasvaessa ja elämällä näin lyhytkatseisesti kuin nyt elämme. En valitettavasti osaa ehdottaa mitään muuta ratkaisua asiaan, kuin että nyt kun meitä kerta on näin hirvittävä määrä, meidän on elettävä kestävästi jotta emme olisi haitaksi koko maapallolle ja sitä kautta myös itsemmelle. Ihminen on fiksu, mutta ei näköjään valitettavasti tarpeeksi fiksu.

Hyviä lisäyksiä ja mielenkiintoinen kanta konservatiivisuuteen, jota en aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi. Kysymykseni sinulle on kuitenkin: mitä ihmiskunta voittaa sillä, että homoseksuaalien oikeuksia poljetaan alas antamalla erityinen arvo heteroille? Miksi tämä "[l]uonnolliseen suvunjatkamiseen kykenevälle parille suotava erityinen arvo ja asema", on niin tärkeä, että sen verukkeella pitää aiheuttaa osalle ihmisistä arvottomampi olo ja alempi asema, vaikka he eivät itse tosiaan voi vaikuttaa seksuaalisuuteensa? Lisäksi, tähän maailmaan ei synny yhtään sen vähempää lapsia kuin ennenkään, jos homot saavat mennä naimisiin.

Olavi Seppänen kirjoitti...

"Aloitan muistuttamalla, että olen 18-vuotias lukiolainen, en teologian yliopisto-opiskelija kuten sinä. :D Toivon siis että ymmärrät, etten valitettavasti vielä ole täysin samalla tasolla mitä tulee argumentoinnin syvällisyyteen ja sanavalintojen oikeellisuuteen."

Hei, tuossa olet kyllä väärillä jäljillä! Argumentoinnin taito ei ole mikään iästä ja koulutusasteesta riippuva juttu; se kehittyy mm. lukemisen, ajattelun ja keskustelemisen avulla. Vaikutat ihmiseltä, joka ei ole jättänyt mitään näistä väliin. Meillä oli avioliitosta paneelikeskustelu viime vuonna yliopistolla, ja voin vakuuttaa, että argumentoit vähintään yhtä hyvin kuin silloiset vastaväittäjäni. Ja suomen kieltä käytät paljon sujuvammin kuin useimmat teologit, joiden tekstejä olen tähän mennessä lukenut!

"Tässä vaiheessa tajusin kuitenkin, että emme tule pääsemään puusta pitkälle, sillä arvomaailmamme ovat pohjimmiltaan niin erilaiset."

Emme pääsekään, ja niin todella ovat! Lähinnä tämän halusinkin tehdä näkyväksi. Sekä sen, ettei arvomaailmojen välinen kuilu ole katettavissa parhaillakaan argumenteilla. Monissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa (maahanmuutto, avioliitto, rangaistuspolitiikka, huumepolitiikka yms.) lähdetään liian usein siitä, että vastapuoli on vain tyhmä ja harhainen: kun se saa kuulla oikeat argumentit, muuttuu mielikin. Ei se muutu.

Ryhdyin vaihtamaan ajatuksia avioliitosta, koska näin, että jaksat kuunnella erilaisia mielipiteitä, ja halusin antaa eväitä niiden ymmärtämiseen. Olen turhautunut siihen, miten harvoin ihmiset vaivautuvat (tai kykenevät) selittämään arvojensa taustaa. Kun tietää, miksi toinen ajattelee eri tavalla, on helpompi pitää keskustelu keskusteluna ja välttää tappelut.

Keskustelusta puheen ollen, esitit kysymyksen: "mitä ihmiskunta voittaa sillä, että homoseksuaalien oikeuksia poljetaan alas antamalla erityinen arvo heteroille?"
Minä kieltäydyn omaksumasta näkemystä, että avioliittolaki viittaisi millään tavalla ihmisyksilöiden arvoon. Se viittaa ihmistenvälisten parisuhteiden arvoon, ja erilaiset parisuhteet ovat eriarvoisia. Siis jos katsoo asiaa muustakin kuin yksilön tunteiden ja kokemusten näkökulmasta, ja minä katson. "Mitä ihmiskunta voittaa" on kysymys, johon voin vastata lähinnä: en tiedä, eikä kiinnosta. Konservatismissa ei ole kysymys voittamisesta, vaan häviämisen estämisestä. Juuri niin kuin asian esitin edellisessä viestissäni: perinteisten arvojen säilyttäminen on yksinkertaisesti oikeudenmukaista, eikä sillä ole tarkoitus saavuttaa mitään uutta tai päästä mihinkään.

Ja muuten; kun katsoo ylenmääräistä huoltasi maapallon tulevaisuudesta, tuota kaikkea pessimismiä, niin tekee mieli varoittaa. Ajattelet, että elämme "lyhytkatseisesti"; ajattelet, että huonot ajat koittavat vääjäämättä; olet skeptinen ihmisen järkeä kohtaan – varo vain, ettei sinusta vielä tule konservatiivia! :D Siihen suuntaan saattaa viedä ihan puhdas ympäristönsuojelukin, kun sen ideologista pohjaa rupeaa oikein miettimään. Tästä kertoo mielenkiintoisesti helsinkiläinen kirjailija Timo Hännikäinen, kannattaa lukea:

http://sarastuslehti.com/2012/12/20/sosiaalisesta-ja-ekologisesta-tasapainosta/

Petra kirjoitti...

Ei olekaan. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut yleistäen verrata lukiolaisia yliopisto-opiskelijoihin tms., vaan lähinnä verrata itseäni sinuun. Vaikutat olevan ajatellut asiaa paljon, syvällisesti ja juurta jaksain sekä perustellut kantasi huolella moneen kertaan. Sitä en nimittäin ole itse. Palaan tähän kommentin loppupuolella.

Hyvä pointti, jota tulee harvoin ajatelleeksi!

Vaikkei avioliittolaki viittaisikaan ihmisyksilöihin, se silti vaikuttaa monen ihmisen elämään ratkaisevasti. Kysyn siis toisin päin: millaista häviämistä tällä estetään? Kuka siitä kärsii jos homoparit saavat saman arvon kuin heteroparit? Vastauksesi olisi edellisten kommenttiesi perusteella: "Ei kukaan, mutta miehen ja naisen avioliitolle on annettava suurempi arvo koska he voivat luonnollisesti saada lapsia." Nämä kysymykset eivät siis johda mihinkään, sillä ajatusmaailmasi näyttää ohittavan ne täysin. Pyydän sinua kuitenkin pysähtymään hetkeksi ja miettimään, onko tämän erityisarvon kustannuksella oikein aiheuttaa epätasa-arvoinen asema homoseksuaaleille. Vaikka kiellät että tämä olisi lain tarkoitus, se tapahtuu vääjäämättä. Sanot, että häviämistä pyritään estämään, mutta siitä ei välitetä että tällä hetkellä homoseksuaalit ovat se ryhmä joka tässä häviää? Ymmärrän, että tarkoitat sitä koko yhteiskunnan kannalta, mutta yhteiskunta koostuu yksilöistä. En vain voi käsittää, että tietyt yksilöt ja heidän oikeutensa voidaan noin vaan ohittaa siksi että heteroparisuhde on yhteisölle tietyllä tavalla arvokkaampi. On myös heteropareja, jotka eivät voi saada lapsia. Pitäisikö heiltä kieltää avioliitto samalla tavalla kuin homoilta, vain koska he eivät voi saada lapsia? Millä perusteella heillä on oikeus mennä naimisiin, jos kerta heteroparien arvokkuus perustuu juuri kykyyn tuottaa jälkeläisiä? Onko tämä tätä kuuluisaa syntyperään perustuvaa epäoikeudenmukaisuutta?

Lisäksi, edelliseen kommenttiisi vastauksena: heteroavioliiton arvo ei katoa mihinkään jos homot saavat saman oikeuden. Sanot, etten arvosta omaakaan olemassaoloani ajatellessani näin, mutta eiväthän heterot lakkaa saamasta lapsia jos homot saavat mennä naimisiin. Kuulostaa että ajattelet, etteivät ihmiset saa lapsia ilman avioliittoa, mikä tietenkään ei ole totta. Mihin tämän erityisen arvon tarve siis perustuu? Ihmiset lisääntyvät ilman avioliittoakin, sekä ennen sen keksimistä, tänä päivänä että tulevaisuudessa.

Tätä juuri tarkoitin kun puhuin "ajatusteni alkeellisesta tasosta". Olet esittänyt kysymyksiä monista ajatuksistani enkä osaa vastata niihin kaikkiin. En ole ehtinyt miettiä kaikkea vielä läpi. Kaikki tämä on päässäni erillisinä mutta vahvoina mielipiteinä, joita en kaikkia osaa vielä nitoa yhteen. Siksi saatan vaikuttaa epäloogiselta aika ajoin ja sitä ehkä olenkin, jopa itselleni. Mutta älä toivo liikoja, konservatiivia minusta ei tule, varsinkaan nyt kuultuani syvällisempääkin pohdintaa konservatiivin ajatusmaailmasta.

Olavi Seppänen kirjoitti...

Hei Petra!

Nyt kysyt sinä puolestasi aika vaikeita, ja vastaus tulee kahdessa osassa. Lupaan, että luettuasi sen olet yhä sitä mieltä, että asennoitumiseni on epäreilua ja käsittämätöntä. Sille ei voi mitään. Otetaan nyt ihan asialistan mukaisesti, mutta hieman eri järjestyksessä, sillä viimeinen kysymys on oikeastaan kaiken avain.

"Mihin tämän erityisen arvon tarve siis perustuu? Ihmiset lisääntyvät ilman avioliittoakin, sekä ennen sen keksimistä, tänä päivänä että tulevaisuudessa."

Niin, miksi avioliittoja on alettu solmia? Luulenpa, että jälleen kerran meidän on tarkasteltava historiaa ymmärryksemme parantamiseksi. Ennen modernia teollistumista ja kaupungistumista avioliitto on käsitetty pyhäksi sitoumukseksi yhteiseen elämään ja uskollisuuteen. Avioero on länsimaissakin alkanut helpottua ja yleistyä vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja aviorikos on moniaalla edelleen rangaistava teko. Siitäkään ei ole kuin pari sataa vuotta, kun Ruotsissa (siis myös tällä puolen lahtea) saattoi pettämisestä seurata teloitus.

Mistä tällainen kertoo? Miksi avioliitto on ollut vain heteropareille sallittu ja lisäksi vielä yhteisön tiukasti valvoma instituutio? Ilmeisesti sen tarkoitus on ollut pitää lasten ensisijainen kasvuympäristö eli perhe mahdollisimman vakaana. "Lapsella on oikeus isään ja äitiin" -argumentti liippaa läheltä, mutta ei osu ihan maaliin. Pikemminkin lapsella tulisi olla oikeus vakaaseen, pysyvään perheeseen.

Tätä oikeutta ei nykyisin taata, koska avioliitto on helposti solmittavissa ja purettavissa. Todellinen avioliitto on liitto, jossa pysymistä sekä lainsäädäntö että yhteisön sosiaalinen paine tukevat. Tällöin se auttaa vanhempia hillitsemään omaa seksuaalista seikkailunhaluaan lapsista huolehtimisen nimissä. Molempien yhtäaikainen huomioon ottaminen käy joskus perin vaikeaksi, mistä tämä oksettava uutinen vuosikymmenen alusta kertoo:

http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/2540933

Olavi Seppänen kirjoitti...

"Kysyn siis toisin päin: millaista häviämistä tällä estetään?"

Näin päin osutkin jo kohdilleen. Vastauskin on toinen: tällä ei estetä mitään merkittävää häviämistä. Avioliitto on kuin raunioitunut temppeli. Jos laki olisi pysynyt entisellään, oltaisiin vain jääty raunioiden äärelle seisomaan ja ihmettelemään. Homoavioliittojen hyväksymisellä otettiin huvin vuoksi eräs viimeisistä vähäpätöisistä kivistä, joita vielä paikoillaan on, ja viskattiin se kasan jatkoksi.

Avioliitto kaipaisi nykyoloissa täysin utooppista korjaushanketta, johon kuuluisi mm. aviorikoksen kriminalisoiminen, avioeron saamisen tuntuva vaikeuttaminen ja merkittävät verohelpotukset aviopareille. Tällaisia toimia ei esitä yksikään poliitikko. Sivuat aivan oikeaa ajatusta: konservatismi vallitsevan tilanteen säilyttämisenä ei ole kenenkään etu. Tässä asiassa liberaalin vakavasti otettava vastinpari ei ole konservatiivi vaan reaktionääri – eli vastavallankumouksellinen.

"Kuka siitä kärsii jos homoparit saavat saman arvon kuin heteroparit?"

Homopareille ei ole mahdollista antaa "samaa arvoa" kuin heteropareille, koska, kuten jo todettua, erilaiset parisuhteet ovat eriarvoisia. Olen osoittanut tämän aivan pätevällä tavalla. Ja kun kerran kysyt yksilöllisestä kärsimyksestä, niin voin vakuuttaa, että homoavioliittojen hyväksyminen aiheuttaa monille henkilökohtaista sieluntuskaa. Tässä tapauksessa, jostain syystä, yksilöiden tunteilla ei kuitenkaan ole sinulle merkitystä.

"Sanot, että häviämistä pyritään estämään, mutta siitä ei välitetä että tällä hetkellä homoseksuaalit ovat se ryhmä joka tässä häviää?"

On virheellinen muotoilu, että homoseksuaalit häviäisivät jotain. Kukaan ei ole viemässä heidän tähänastisia oikeuksiaan. Niin, paitsi hiljattain väärin perustein saavutettua avioliitto-oikeutta, förstås!

"On myös heteropareja, jotka eivät voi saada lapsia. Pitäisikö heiltä kieltää avioliitto samalla tavalla kuin homoilta, vain koska he eivät voi saada lapsia?"

Ei pitäisi. Mielestäni miehen ja naisen on joka tapauksessa saatava mennä keskenään naimisiin. Jos osoittautuu, että joku pari ei pystykään saamaan lapsia, niin kysymys on valitettavasta poikkeuksesta. Sen sijaan homo- ja lesboparien kyvyttömyys saada yhteisiä lapsia ei perustu mihinkään poikkeuksiin vaan luonnon yleisiin periaatteisiin. Se on ennalta nähtävissä. Periaatteet, joiden mukaan suvullinen lisääntyminen luonnossa on järjestetty, riittävät rajaamaan avioliiton käsitettä.

Kiitos näistä kysymyksistä! Niiden pohjalta voinkin esittää kattavamman tiivistykseni avioliitosta. Avioliiton tehtävä on

1) Ylistää uutta elämää synnyttävän parin verratonta arvoa.
2) Tehdä isän ja äidin liitosta vakaa, myrskyt kestävä katto, jonka alla lapset voivat kasvaa suojassa.

"...konservatiivia minusta ei tule..."

Merkitään muistiin ;)

Petra kirjoitti...

Tässä vaiheessa argumenttisi menevät paikka paikoin sellaiselle tasolle, että tuijotan ruutua suu auki miettien miten kukaan voi ajatella tuolla tavalla.

Olen pahoillani, mutta mulla ei oo nyt aikaa enää vastailla ja käydä tätä tähän asti mielenkiintoista keskustelua. Kiitos kuitenkin!

Olavi Seppänen kirjoitti...

"Tässä vaiheessa argumenttisi menevät paikka paikoin sellaiselle tasolle, että tuijotan ruutua suu auki miettien miten kukaan voi ajatella tuolla tavalla."

Niin, mitä minä edellisen kommenttini alussa lupasinkaan? Pyrkimyksenäni on ollut perustella konservatiivinen/taantumuksellinen kanta mahdollisimman johdonmukaisesti; osoittaa, mistä lähtökohdista se voi loogisesti kasvaa. Tältä se nyt näyttää, sori vaan.

"Olen pahoillani, mutta mulla ei oo nyt aikaa enää vastailla ja käydä tätä tähän asti mielenkiintoista keskustelua. Kiitos kuitenkin!"

Tätä keskustelua ei tarvinne jatkaa vastaisuudessakaan. Olisin mielelläni lopettanut jo siihen, kun nostit esille arvojemme pohjimmaisen erilaisuuden – sillä siitähän tässä on kysymys. Olisi kyllä kiva esittää sinulle muutamia tarkentavia kysymyksiä avioliittokäsityksestäsi, mutta se jää nyt väliin. Osaat varmaan kysyä ne itsekin.

Mutta kiitos, todellakin, kiitos! Kirjoittaen on niin paljon kivempi keskustella, varsinkin kun osapuolet ovat kärsivällisiä. Toivotan hyvää joulun aikaa sinne lahden toiselle puolen!

Petra kirjoitti...

Samoin sinulle!