Niin kuin kaikki kivat asiat elämässä, tuli tämäkin proggis päätökseensä. Oli tosi vaikeaa uskoa kolmen ihanan esityksen jälkeen, että se todella oli ohi. Olis ollu kivaa, jos meillä olisi ollut enemmän esityksiä, koska silloin kehityksen todella näkee ja tuntee. Myös rutinoitumisen huomaa ihan eri tavalla.
Sain kaksi ihanaa kukkakimppua vikan esityksen jälkeen; vasemmanpuoleinen hostvanhemmilta ja ruusut hostsisko Hannalta! ♥ Ne on nyt somistanut ja tuoksuttanut mun huonetta koko viikon.
Jag vill tacka alla som kom och kollade våra föreställningar i helgen. Jag har fått höra så himla många fina saker om det arbetet som jag och vi alla tillsammans med min klass har gjort. Det går inte att beskriva hur mycket det betyder för mig. Jag kommer att göra allt jag kan att få fortsätta göra det som vi höll på med hela förra veckan! Att få stå på scen är någonting som jag behöver på samma sätt som jag behöver luft i lungorna och det är lika naturligt som att andas. Tack allihopa och speciellt min underbara klass där alla stödjer varandra till hundra procent. Jag är så stolt och glad att jag fick bli en del av denna härliga grupp!
Näin kirjoitin Facebookiin ja instagramiin ruotsiksi maanantaina. Pikainen suomennos:
"Haluan kiittää kaikkia, jotka tulivat katsomaan esityksiämme viikonloppuna. Olen saanut kuulla niin paljon hienoja asioita siitä työstä, jonka minä ja luokkani yhdessä olemme tehneet. En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon se merkitsee minulle. Tulen tekemään kaikkeni, jotta saisin jatkaa tehdä sitä, mitä teimme koko viime viikon. Lavalla seisominen on jotain, jota tarvitsen yhtä paljon kuin ilmaa keuhkoihini ja se on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Kiitos kaikille ja eritysesti ihanalle luokalleni, jossa kaikki tukevat toisiaan sataprosenttisesti. Olen niin ylpeä ja iloinen, että pääsin osaksi tätä mahtavaa ryhmää!"
 |
| Nathalie |
Lauantai-iltana mentiin kaikki yhdessä ulos juhlistamaan proggiksen päättymistä. Sunnuntaina oli sitten aika purkaa tekniikka, siivota ja roudata kaikki pois teatterilta. Ja välissä käytiin tanssitreeneissä, kuten joka sunnuntai.
Mulla on jo nyt kauhee ikävä tota viikkoa ja koko Greasea. Davidin kuvaamat behind the scenes -videot ei auttanut asiaa... Koko luokka oli niin lähellä toisiaan oikeesti lähes 24/7, joten nyt tuntuu tosi kummalta olla taas erossa ylipäätään. Grease oli todella yks mun elämäni hauskimmista kokemuksista ja se tulee varmasti pysymään sellaseina pitkään! Esiintyminen antaa mulle niin paljon, ja nautin siitä joka solullani. Myös siks tuntuu niin surulliselta jättää toi taakse; tiedän, etten pääse ens vuonna tekemään mitään tollasta. Mutta toivottavasti joskus myöhemmin. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti