Just nyt musta ei tunnu yhtään että olisin lähdössä. Mä en tiedä missä mä asun seuraavan vuoden. Kenen kanssa. Mitä koulua mä käyn, mitä mä harrastan. Mikään ei etene, koska en tiedä. Tuntuu niin turhalta hoitaa asioita sellaista tulevaisuutta varten, josta ei vielä ole olemassa murustakaan.
Mä elän täällä kesää. Elän ikuista kesää, jolle ei näy loppua. Tulevaisuus on absurdi ajatus. Muut lukee ylppäreihin, kaipaa kouluun, suunnittelee proggiksia ja unelmoi abiverkkareista. Kaikki toi tuntuu kaukaiselta, olemattomalta, on tuntunut jo pitkään. Mä en kuulu enää siihen maailmaan. Enkä mä vielä tiedä mihin maailmaan mä oikein kuulun. Vaikka oon kuvitellu kaiken valmiiks, se on turhaa. Koska en tiedä, jään välitilaan, jossa mitään tulevaa ei ole.
Mä elän täällä kesää. Elän ikuista kesää, jolle ei näy loppua. Tulevaisuus on absurdi ajatus. Muut lukee ylppäreihin, kaipaa kouluun, suunnittelee proggiksia ja unelmoi abiverkkareista. Kaikki toi tuntuu kaukaiselta, olemattomalta, on tuntunut jo pitkään. Mä en kuulu enää siihen maailmaan. Enkä mä vielä tiedä mihin maailmaan mä oikein kuulun. Vaikka oon kuvitellu kaiken valmiiks, se on turhaa. Koska en tiedä, jään välitilaan, jossa mitään tulevaa ei ole.
Mä olen nähnyt unta, jossa mun hostperhe asui Skånessa ja äiti puhui suomea. En ymmärtänyt murteen takia mitään tai osannut puhua ruotsia, joten puhuin pelkästään suomea äidin kanssa.
Se oli painajainen.
2 kommenttia:
Ihan täysin samat fiilikset mullakin! Oon lähdössä syksyllä Jenkkeihin, mutta muuta tietoa ei vieläkään ole. Kirjotit tosi osuvasti ton, että kesä tuntuu itselle vaan loputtomalta samalla kun kaverit suunnittelee abivuotta. Tiiän ton tunteen niin hyvin :D Tsemppiä sullekin odotteluun! :)
Ihanaa että on joku muukin samoissa fiiliksissä! Samoin :-)
Lähetä kommentti