Nyt alan viimein itsekin tajuta sen fiiliksen, mikä varmaan jokaiselle vaihtarille tulee ennemmin tai myöhemmin ennen lähtöä. Haluaisi jo niin kovasti lähteä, että jäljellä olevat päivät tuntuvat tuskaisen pitkiltä. Ja toisaalta, tuntuu ettei jäljellä oleva aika riitä enää millään.
Tän kuvan päivistä on nyt kulunut puolet. Aika rientää. Matelee.
Oon jo hoitanut monia asioita, mutta vielä ois vaikka kuinka paljon tehtävää. Suuri osa niistä on kuitenkin riippuvaisia sijoitus- ja perhetiedoista, eli en voi tehdä niiden eteen vielä mitään. En esim. halua ostaa vielä lahjaa isäntäperheelleni, kun en vielä tiedä, millaisia tyyppejä siihen kuuluu. Ja saattaa mennä pitkälle heinäkuuhun ennen kuin saan tietää.
Mua pelottaa se hetki, kun huomaan yhtäkkiä, että kesä on hävinnyt jonnekin ja lähtöön on enää muutama päivä. Olenko mä siinä vaiheessa valmis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti