Kevät oli mulle tosi kiireistä aikaa. Vihdoinkin kun sain kaikki esitykset, kouluhommat, konsertit sun muut hommat pois alta, oon ehtiny alkaa miettiä tätäkin asiaa taas kunnolla. Meillä oli pari viikkoa sitten YFU:n lähtövalmennus, jossa tuli tosi paljon hyödyllistä tietoa kaikesta mahdollisesta. Aika monet jutut kyllä kuulosti itsestäänselvyyksiltä, ja suurin osa siitä mitä en vielä tienny, liitty käytännön asioihin. Siitä huolimatta leiri oli tosi mielenkiintonen. Oli kiva kysellä vanhoilta vaihtareilta kaikenlaista ja tietysti jakaa fiiliksiä muiden syksyllä maailmalle lähtevien kanssa. :-)
Oon huomannu nyt monta kertaa vaan jämähtäneeni pitkäks aikaa koneelle lukemaan kaiken maailman vaihtarijuttuja: Ruotsin YFU:n Welcome Letteriä, vaihtariblogeja ja muiden kokemuksia, ohjeita ja neuvoja sekä tietysti kaikenlaista mun kohdemaasta. Oon superinnoissani ja odotan niin paljon tätä kokemusta! Tää on sanoinkuvaamaton tunne, jonka varmaan vaan muut vaihtarit voi täysin ymmärtää. Kuulostaa niin kliseiseltä ja väärältä, koska en vaan osaa pukee sitä sanoiks oikeella tavalla. Mutta mä odotan.
Odotan ennen kaikkea sijoitus- ja perhetietoja. Kun ne tulee, kaikki muuttuu selkeemmäks. Voin alkaa ettii tietoo kotipaikkakunnasta ja koulusta, tutustua perheeseen ja alkaa miettiä enemmän käytännön asioita siellä päässä. Nyt kaikki mitä voin tehä on hoitaa asioita täällä (mikä ei oo hirveen motivoivaa) ja odottaa.
Alkaa tuntua et lähtö on lähellä. Ja sehän on! Kaks ja puol kuukautta nii mä oon jo saapumisvalmennuksessa Tukholmassa. Se on Ruotsin YFU:n järjestämä neljän päivän pituinen leiri kaikille Ruotsiin saapuville vaihtareille, jossa esim. opiskellaan kieltä ja totutellaan kulttuuriin yms. ennen perheiden tapaamista, joka tapahtuu 16. elokuuta. 71 päivää ei oo pitkä aika. Siinä ajassa mun pitäis ehtiä nähdä vielä kerran kaikki tärkeät ihmiset ja hoitaa miljoonakohtainen lista käytännön asioita läpi.
Silti tuntuu, että lähtöön on vielä ikuisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti