Seuraavana luvassa neljä postausta Greasesta. Ensimmäisenä kerron viime viikon tapahtumista ennen ensi-iltaa!
Toissa perjantaina Amanda järjesti chillausgrilli-illan luonaan Grebossa, ja meillä oli tosi hauskaa! Oli kiva vaan hengata rennosti yhdessä ennen seuraavan viikon puristusta.
Lauantaina olin aivan aivokuollut. Päätin näköjään alitajuisesti valmistautua henkisesti seuraavaan viikkoon, sillä aivojen täysnollauksen ansiosta sain ainakin hyvät yöunet alle!
Koko viikko viime sunnuntaista asti meni Sagateatterilla harjoitellessa. Sunnuntaina käytiin läpi kaikki kohtaukset, katsottiin paikat, sisääntulot yms. Maanantaina roudattiin kamoja sisään ja iltapäivällä rakennettiin tekniikka kuntoon. Tiistaina aloitettin harjoitukset yhdessä bändin kanssa puvusteineen, lavasteineen ja rekvisiittoineen kaikkineen. Keskiviikkona päivä jäi lyhyeksi, sillä sinä iltana teatterilla oli toisen proggiksen esitys. Roudattiin siis kaikki kamat pois tieltä aamupäivän läpimenon jälkeen ja loppupäivä olikin vapaata. Yllättävää kyllä, ei oltu edes ärsyyntyneitä toisiimme, joten käytiin porukalla jätskillä ihanassa auringonpaisteessa!
Torstaina oli takaisinroudauksen jälkeen teknisen läpimenon aika. Siinä meni kuusi tuntia, joten päivä päättyikin sen jälkeen. Teknisessä läpimenossa katsotaan siis kuntoon mm. kaikki valoihin ja äänentoistoon liittyvät asiat, kuten paikat lavalla, keiden mikit on päällä milloinkin ja kuinka kovalla volyymilla. Se on todella uuvuttavaa, sillä usein täytyy vetää joku biisi useita kertoja tai pysähtyä ja ratkaista monia ongelmia, kuten kuka vie mitäkin lavalle ja sieltä pois kohtausten välissä.
Tässä kuvassa näkyy mun polviin kohdistuva musikaalikirous. Viime vuoden Famen enskarissa satutin vasemman polveni ja arpi on edelleen näkyvillä, ja tänä vuonna sain harjoituksissa ruhjeen samaan kohtaan oikeaan polveen... Ja nyt esitysten jälkeen mulla on koko kroppa täynnä mustelmia. Mä kun tanssin ja tappelin aika rajusti lavalla tässä esityksessä! :-D
Alkuviikosta nukuin öisin tosi huonosti, koska pää oli niin täynnä hoidettavia asioita. Viikon loppua kohden väsymys tietysti kasvoi ja hoidettavat asiat väheni, eli unet onneksi paranivat loppua kohti. :-)
Kotiin tullessa pieni karvakorva oli aina uskollinen seuralaiseni, vaikka muut sähelsivätkin hostäidin 50-vuotissynttäreiden parissa. :-) Ne sattui juuri samalle päivälle kun mun enskari, joten ite en päässyt kunnolla juhlimaan, enkä sen pahemmin auttamaan valmisteluissa tai siivouksessakaan!
Seuraavassa postauksessa on luvassa kuvia ja tarinoita enskaripäivältä!
P.S. Toivottakaa onnea huomisiin kurssivalintoihin... Wilma-sota alkakoon! Kerron tästä myöhemmin lisää. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti