Kerron nyt vähän kielten kanssa on sujunut tähän asti. Mähän oon siis opiskellut ruotsia kaikenkaikkiaan 8 vuotta, neljänneltä luokalta lähtien. Siks on ollut helppo puhua alusta asti pelkkää ruotsia.
Kielen kanssa pitää uskaltaa ottaa riskejä. Olen yrittänyt puhua mahdollisimman paljon vaikka teenkin virheitä. En ole varsinaisesti pyytänyt ketään korjailemaan niitä, mutta kysyvällä katseella saa aina tarvittaessa apua keneltä tahansa.
Ajatukseni ovat edelleen suomeksi, ja ovat varmaan vielä jonkin aikaa. Välillä yritän tietoisesti ajatella ruotsiksi, sillä se kehittää kielitaitoa. Joudun vielä aika paljon suunnittelemaan sanomisiani ennen kuin päästän ne ulos. Joinain päivinä olen huomannut kertaavani tiettyjä lauserakenteita täysin tiedostamattani, nerokas tapa oppia!
Suomen suhteen olen huomannut kielikorvani hidastuneen, ei niinkään huonontuneen. Joitain vaikeampia sanoja tai lauserakenteita pitää miettiä hetki ennen kuin ne saa kuulostamaan oikealta.
Ymmärrän lähes kaiken mitä ruotsalaiset puhuvat. Slangi ja täytesanat oli helppo oppia nopeasti, mutta puherytmin perässä pysymisessä mulla on vielä ongelmia, samoin kuin joidenkin aihealueiden sanastojen ymmärtämisessä.
Hostsiskon kanssa puhun englantia koska hän haluaa pitää taitoa yllä. Tuntui aluksi vaikealta vaihtaa kielestä toiseen kotona koko ajan, mutta nyt olen jo tottunut siihen! Puhun englantia tietysti myös enkuntunneilla koulussa, saatan myös kysyä jotain sanaa englanniksi jos en muista/tiedä sitä ruotsiksi.
Toistaiseksi kielten kanssa on siis sujunut tosi hyvin! Ajan kuluessa ruotsi varmasti helpottuu ja suomi vaikeutuu entisestään. Englannin toivon kehittyvän eteenpäin samaa tahtia kuin Suomessa. Palaan tähän aiheeseen varmasti uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti