tiistai 19. elokuuta 2014

Tankar

Hej!

Tässä vähän asioita vaihtariudesta joita on tullut mieleen tähän mennessä.

Tää on oikeesti fakta: alussa väsyttää ihan sikana. Oon nukkunu joka yö hyvät, pitkät yöunet, mutta silti päivisin on tosi uupunut olo. Eri kielen käyttäminen väsyttää vaikka sitä osaisikin hyvin! Osaan vaan kuvitella, miten väsynyt olisin, jos en osaisi englantia ja ruotsia näin hyvin. Samoin uusien asioiden kuten nimien, tapojen, paikkojen yms. opetteleminen vie hirveästi energiaa.

Musta tuntuu että elämä oli tietyllä tapaa raskaampaa ennen lähtöä kuin täällä paikan päällä. Hyvästien jättäminen ja etukäteisikävä oli todella raskasta. Sai myös kuulla ihmisiltä asioita, joita tavallisesti ei ehkä sanottaisi.

Toistaseks muhun ei ole iskenyt kamalaa koti-ikävää. Kirjoitin pari kirjettä kotiin ja loppuhalauksia kirjoittaessa vierähti pari kyyneltä. Mutta ne olivat enemmän rakkauskyyneliä kuin ikäväkyyneliä. En kuitenkaan anna itselleni lupaa ajatella mitään tai ketään Suomesta pientä hetkeä enempää. Oon aika taitava sulkemaan asioita mielestäni. Jos mulle tulee mieleen asioita, joita haluan sanoa tietylle ihmiselle kotona, kirjoitan ne ylös ja lähetän kirjeessä vähän ajan päästä. Olen kyllä tyytyväinen, etten seuraa sosiaalisissa medioissa ketään Suomesta, sillä se olisi todella raskasta. Vaikka olisi tosi kiva tietää, mitä kaikille rakkaille kuuluu, olen varma että on parempi etten tiedä mitään. Unohtaminen on helpompaa. Kyllä asioista saa kuulla myöhemminkin jos ne ovat tarpeeksi tärkeitä muistettavaksi!

Kuten jo yhdessä postauksessa mainitsin, on tosi hyvä että on paljon tekemistä koko ajan. Pienikin "vapaahetki" yksin vie ajatukset helposti kotiin. Kannattaa siis tehdä paljon kaikkea!

Suomen kulttuurista ja kielestä kertominen ei ole ollenkaan raskasta. Se oikeastaan vain helpottaa "ikävää" jos sitä tässä vaiheessa siksi voi vielä kutsua. Muistuu mieleen asioita omasta kulttuurista joita rakastaa. On myös tosi hauskaa löytää yhtymäkohtia Ruotsin ja Suomen välillä (niitä on ihan älyttömästi kuten arvata saattaa)!

On tää kyllä hullujen hommaa. Siitä huolimatta haluaisin jo tässä vaiheessa antaa valtavan halin koko vaihtovuodelle! En osaa selittää tätä tunnetta ollenkaan. Mutta musta tuntuu tosi hyvältä. Elämältä.

4 kommenttia:

Janina kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta! Mua väsyttää ihan törkeesti, jo joskus kahden aikaan päivällä olisin ihan valmis menemään nukkumaan. Mut silti illalla vitkuttelen koska mulla tuntuu olevan liikaa tekemistä :D
Ja toi tunne, et haluis vaan syleillä koko vaihtovuotta - tunnustan <3 Tää väsymys ja uudet asiat on raskaita, mut en haluis tän ikinä loppuvan :) Tietty tää on kuherruskuukausivaihe, mut silti!

Petra kirjoitti...

Jep!!

Reeta Hietalahti kirjoitti...

Kiva lukea näitä tarinoita. Hyvä kun jaksat noin ahkerasti kirjoitella.

Kerro ehtiessäsi lisää perheestä.

Petra kirjoitti...

<3 joo!