sunnuntai 31. elokuuta 2014

Vardagen

Tjena!

Arki alkaa jo sujua aika normaalisti. Kielen hallitseminen, mistä kirjoitin jo aiemmin, on ollut suuri etu! Olen niin ylpeä itsestäni voidessani sanoa, että todella pärjään ruotsinkielisessä lukiossa!


Meillä on kotona ruoanlaittovuorot, mikä on tosi hyvä systeemi! Jokainen laittaa siis vuorollaan ruokaa viikon aikana, yleensä se joka on ekana kotona aloittelee ja tarvittaessa muut tietysti auttavat. Mä oon aivan surkea kokki, mutta valmiiden reseptien ja kotiinkuljetettujen aineksien avulla jopa mä onnistun (ainakin melkein)!

Alan tuntea kotiseutua, kaupunkia ja koko ympäristöäni paremmin. Seudut alkavat hahmottua paremmin kun kodin teitä kävelee paljon sekä välillä lenkkeilee, ja ajelee autolla, junalla tai bussilla joka päivä. Linköpingissä osaan jo kävellä aseman, koulun ja keskustan väliä eri reittejä. Busseja en vielä hahmota kunnolla; asemalta kouluun menevät bussit ovat ainoat, jotka tunnen edes jotenkuten. Viikko sitten tosin menin vahingossa väärään bussiin, joka vei mut ihan väärään paikkaan ja myöhästyin koulusta. Mutta virheistä oppii!

Mulla tulee harvoin kulkevien bussien takia aika paljon luppoaikaa Linköpingissä. Vietän sen yleensä joko kaupungissa kierrellen, koulussa kavereiden kanssa käytävillä tai rauhallisessa koulun kirjastossa opiskellen, nukkuen tai lukien kirjaa. Aloitin juuri lukemaan kesällä Suomesta ostamaani J. K. Rowlingin romaania Den tomma stolen.

Viime torstaina oli erään luokkalaiseni 18-vuotissynttärit, joten olimme juhlimassa illalla. Perjantaina meillä ei ollut tavallista koulua, vaan pieni luento/workshop Vadstenassa. Menin siis yöksi erään luokkalaiseni luokse Motalaan, joka on lähellä Vadstenaa. Olen näiden 21 Ruotsissa viettämieni päivän aikana käynyt Tukholmassa, sekä Itä-Götanmaalla Linköpingissä, Norrköpingissä, Motalassa, Vadstenassa, Linghemin ja Skänningen juna-asemilla, Mantorpissa, Åtvidabergissä ja Björsäterissä, jossa siis asun. Aika hyvä saavutus mun mielestä!

Vättern, Ruotsin toiseksi suurin järvi, Vadstena

Koulussa osaan kulkea kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Vielä on vähän haparointia lyhimmän reitin valitsemisesta tai lähimmän vessan sijainnista mutta kyllä ne varmasti rutinoituvat ajan myötä. :-)

Ei pidä unohtaa mainita sitä, kuinka äärettömän kiitollinen olen luokkalaisilleni siitä, kuinka hyvin mut on otettu vastaan. Heti alusta asti olen tuntenut olevani osa luokkaa, ja se tunne vahvistuu koko ajan kun opin tuntemaan ihmisiä yhä paremmin. Monet tulevat sanomaan, kuinka iloisia ne on siitä, että mä tulin niiden luokalle. Ja mä oon aivan äärettömän ilonen että satuin just tälle luokalle. En ois voinut kuvitella parempaa!

Lopuksi vielä pari hyvää uutista koulusta. ;-)
1. Me päätettiin viikko sitten gymnasiearbet-tunnilla, että tehdään musikaali (ei olla vielä päätetty teosta, mutta kerron tarkemmin kun tiedän)!
2. Mä pääsin Folkungan tyttökuoroon JA kamarikuoroon! Tosiaan hain viime maanantaina kamarikuoroon. Sain torstaina kuulla, että olen päässyt tyttökuoroon ja ihmettelin asiaa, koska en ollut hakenut siihen. Selvisi kuitenkin, että tyttökuoroon haettiin samalla kuin kamarikuoroonkin.Tän ansiosta mun lukkarissa ei ole enää yhtäkään hypäriä! Kaikki kamarikuoron tytöt ovat mukana tyttökuorossa, sillä harjoitukset ovat eri päivinä. Jännitin monta päivää kamarikuoron tuloksia, ja vihdoin eilen tulokset tulivat! Oon nyt ihan superiloinen, koska en ole koskaan laulanut oikeassa kuorossa. Nyt pääsen laulamaan kahdessa hyvässä kuorossa koko vuoden! Odotan sitä todella innolla.

4 kommenttia:

Iida kirjoitti...

Ihanaa että oot sopeutunut hyvin ja kielikin sujuu!

Petra kirjoitti...

Voi kiitos, sun kommentit piristää aina! :-)

Harri Hirvonen kirjoitti...

Kuoroilu on kivaa. Ukkokin sen tietää. Kiva lukea kuulumisiasi.

Petra kirjoitti...

Se todella on!! Kiva että lueskelette :-)